gruntti

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian грунт (grunt).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɡruntːi/, [ˈɡruntʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɡruntːi/, [ˈkruntːi]
• Rhymes: -untʲː, -untːi
• Hyphenation: grunt‧ti

Noun

gruntti

1. soil, ground
2. piece of land; plot

Declension

Declension of gruntti (type 5/vahti, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	gruntti	gruntit
genitive	gruntin	grunttiin, grunttiloin
partitive	grunttia	grunttija, grunttiloja
illative	grunttii	grunttii, grunttiloihe
inessive	gruntiis	grunttiis, grunttilois
elative	gruntist	grunttiist, grunttiloist
allative	gruntille	grunttiille, grunttiloille
adessive	gruntiil	grunttiil, grunttiloil
ablative	gruntilt	grunttiilt, grunttiloilt
translative	gruntiks	grunttiiks, grunttiloiks
essive	grunttinna, grunttiin	grunttiinna, grunttiloinna, grunttiin, grunttiloin
exessive1)	grunttint	grunttiint, grunttiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 208
• Arvo Laanest (1978), Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia [The historical phonology and morphology of the Ingrian language]‎, Tallinn, page 26