itkuri

Ingrian

Etymology

From itkiä (“to cry”) +‎ -uri.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈitkuri/, [ˈitkŭrʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈitkuri/, [ˈitkuri]
• Rhymes: -itkurʲ, -itkuri
• Hyphenation: it‧ku‧ri

Noun

itkuri

1. crier, crybaby (one who cries easily)

Adjective

itkuri (comparative itkurimp)

1. weepy (easy to cry)

Declension

Declension of itkuri (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	itkuri	itkurit
genitive	itkurin	itkuriin, itkuriloin
partitive	itkuria	itkurija, itkuriloja
illative	itkurii	itkurii, itkuriloihe
inessive	itkuriis	itkuriis, itkurilois
elative	itkurist	itkuriist, itkuriloist
allative	itkurille	itkuriille, itkuriloille
adessive	itkuriil	itkuriil, itkuriloil
ablative	itkurilt	itkuriilt, itkuriloilt
translative	itkuriks	itkuriiks, itkuriloiks
essive	itkurinna, itkuriin	itkuriinna, itkuriloinna, itkuriin, itkuriloin
exessive1)	itkurint	itkuriint, itkuriloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (weepy): itkuin

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 97