jäin

See also: jain, Jain, jaïn, and -jain

Estonian

Verb

jäin

1. first-person singular past indicative of jääma

Finnish

Etymology 1

Noun

jäin

1. instructive plural of jää

Etymology 2

Verb

jäin

1. first-person singular past indicative of jäädä

Ingrian

Etymology 1

From jää (“ice”) +‎ -in. Akin to Finnish jäinen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjæi̯ne/, [ˈjæi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjæi̯n/, [ˈjæi̯n]
• Rhymes: -æi̯n
• Hyphenation: jäin

Adjective

jäin (comparative jäisemp)

1. icy

Noun

jäin

1. (in the plural) frozen nets

Declension

Declension of jäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	jäin	jäiset
genitive	jäisen	jäisiin
partitive	jäistä, jäist	jäisiä
illative	jäisee	jäisii
inessive	jäisees	jäisiis
elative	jäisest	jäisist
allative	jäiselle	jäisille
adessive	jäiseel	jäisiil
ablative	jäiselt	jäisilt
translative	jäiseks	jäisiks
essive	jäisennä, jäiseen	jäisinnä, jäisiin
exessive1)	jäisent	jäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjæi̯n/, [ˈjæi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjæi̯n/, [ˈjæi̯n]
• Rhymes: -æi̯n
• Hyphenation: jäin

Verb

jäin

1. first-person singular indicative imperfect of jäävvä

Etymology 3

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

jäin

1. alternative spelling of jäinnä

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, pages 114-117