kaanu

Ingrian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑːnu/, [ˈkɑːnŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑːnu/, [ˈkɑːnu]
• Rhymes: -ɑːnu
• Hyphenation: kaa‧nu

Noun

kaanu

1. shape, appearance

Declension

Declension of kaanu (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	kaanu	kaanut
genitive	kaanun	kaanuin, kaanuloin
partitive	kaanua	kaanuja, kaanuloja
illative	kaanuu	kaanui, kaanuloihe
inessive	kaanuus	kaanuis, kaanulois
elative	kaanust	kaanuist, kaanuloist
allative	kaanulle	kaanuille, kaanuloille
adessive	kaanuul	kaanuil, kaanuloil
ablative	kaanult	kaanuilt, kaanuloilt
translative	kaanuks	kaanuiks, kaanuloiks
essive	kaanunna, kaanuun	kaanuinna, kaanuloinna, kaanuin, kaanuloin
exessive1)	kaanunt	kaanuint, kaanuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 148