keite

Finnish

Etymology

keit- +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯teˣ/, [ˈk̟e̞i̯t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -eite
• Syllabification^(key): kei‧te
• Hyphenation^(key): kei‧te

Noun

keite

1. decoction

Declension

Inflection of keite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		keite	keitteet
genitive		keitteen	keitteiden keitteitten
partitive		keitettä	keitteitä
illative		keitteeseen	keitteisiin keitteihin
		singular	plural
nominative		keite	keitteet
accusative	nom.	keite	keitteet
	gen.	keitteen
genitive		keitteen	keitteiden keitteitten
partitive		keitettä	keitteitä
inessive		keitteessä	keitteissä
elative		keitteestä	keitteistä
illative		keitteeseen	keitteisiin keitteihin
adessive		keitteellä	keitteillä
ablative		keitteeltä	keitteiltä
allative		keitteelle	keitteille
essive		keitteenä	keitteinä
translative		keitteeksi	keitteiksi
abessive		keitteettä	keitteittä
instructive		—	keittein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keitteeni keitteeni accusative nom. keitteeni keitteeni gen. keitteeni genitive keitteeni keitteideni keitteitteni partitive keitettäni keitteitäni inessive keitteessäni keitteissäni elative keitteestäni keitteistäni illative keitteeseeni keitteisiini keitteihini adessive keitteelläni keitteilläni ablative keitteeltäni keitteiltäni allative keitteelleni keitteilleni essive keitteenäni keitteinäni translative keitteekseni keitteikseni abessive keitteettäni keitteittäni instructive — — comitative — keitteineni second-person singular possessor singular plural nominative keitteesi keitteesi accusative nom. keitteesi keitteesi gen. keitteesi genitive keitteesi keitteidesi keitteittesi partitive keitettäsi keitteitäsi inessive keitteessäsi keitteissäsi elative keitteestäsi keitteistäsi illative keitteeseesi keitteisiisi keitteihisi adessive keitteelläsi keitteilläsi ablative keitteeltäsi keitteiltäsi allative keitteellesi keitteillesi essive keitteenäsi keitteinäsi translative keitteeksesi keitteiksesi abessive keitteettäsi keitteittäsi instructive — — comitative — keitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative keitteemme keitteemme accusative nom. keitteemme keitteemme gen. keitteemme genitive keitteemme keitteidemme keitteittemme partitive keitettämme keitteitämme inessive keitteessämme keitteissämme elative keitteestämme keitteistämme illative keitteeseemme keitteisiimme keitteihimme adessive keitteellämme keitteillämme ablative keitteeltämme keitteiltämme allative keitteellemme keitteillemme essive keitteenämme keitteinämme translative keitteeksemme keitteiksemme abessive keitteettämme keitteittämme instructive — — comitative — keitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative keitteenne keitteenne accusative nom. keitteenne keitteenne gen. keitteenne genitive keitteenne keitteidenne keitteittenne partitive keitettänne keitteitänne inessive keitteessänne keitteissänne elative keitteestänne keitteistänne illative keitteeseenne keitteisiinne keitteihinne adessive keitteellänne keitteillänne ablative keitteeltänne keitteiltänne allative keitteellenne keitteillenne essive keitteenänne keitteinänne translative keitteeksenne keitteiksenne abessive keitteettänne keitteittänne instructive — — comitative — keitteinenne third-person possessor singular plural nominative keitteensä keitteensä accusative nom. keitteensä keitteensä gen. keitteensä genitive keitteensä keitteidensä keitteittensä partitive keitettään keitettänsä keitteitään keitteitänsä inessive keitteessään keitteessänsä keitteissään keitteissänsä elative keitteestään keitteestänsä keitteistään keitteistänsä illative keitteeseensä keitteisiinsä keitteihinsä adessive keitteellään keitteellänsä keitteillään keitteillänsä ablative keitteeltään keitteeltänsä keitteiltään keitteiltänsä allative keitteelleen keitteellensä keitteilleen keitteillensä essive keitteenään keitteenänsä keitteinään keitteinänsä translative keitteekseen keitteeksensä keitteikseen keitteiksensä abessive keitteettään keitteettänsä keitteittään keitteittänsä instructive — — comitative — keitteineen keitteinensä

Anagrams

• Kitee, ikeet, itkee

Khumi Chin

Etymology

From Proto-Kuki-Chin *kray.

Pronunciation

• IPA^(key): /kei̯˥.te˧/

Verb

keite

1. (intransitive) to bite

References

• K. E. Herr (2011), The phonological interpretation of minor syllables, applied to Lemi Chin‎, Payap University, page 47