kide

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kidek. Originally referring to a snowflake or crystal of ice; related to dialectal kiteä, Estonian kidu (“light snow that wind blows around”), Karelian kitie (“cold (sub-zero) weather”), Veps kidegi (“very cold weather”). The modern meaning "crystal" was coined by Finnish clergyman and philologist Gustaf Renvall.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkideˣ/, [ˈk̟ide̞(ʔ)]
• Rhymes: -ide
• Syllabification^(key): ki‧de
• Hyphenation^(key): ki‧de

Noun

kide

1. crystal (a grain or piece of a crystalline substance, an array of atoms)

Declension

Inflection of kide (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		kide	kiteet
genitive		kiteen	kiteiden kiteitten
partitive		kidettä	kiteitä
illative		kiteeseen	kiteisiin kiteihin
		singular	plural
nominative		kide	kiteet
accusative	nom.	kide	kiteet
	gen.	kiteen
genitive		kiteen	kiteiden kiteitten
partitive		kidettä	kiteitä
inessive		kiteessä	kiteissä
elative		kiteestä	kiteistä
illative		kiteeseen	kiteisiin kiteihin
adessive		kiteellä	kiteillä
ablative		kiteeltä	kiteiltä
allative		kiteelle	kiteille
essive		kiteenä	kiteinä
translative		kiteeksi	kiteiksi
abessive		kiteettä	kiteittä
instructive		—	kitein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kide (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kiteeni kiteeni accusative nom. kiteeni kiteeni gen. kiteeni genitive kiteeni kiteideni kiteitteni partitive kidettäni kiteitäni inessive kiteessäni kiteissäni elative kiteestäni kiteistäni illative kiteeseeni kiteisiini kiteihini adessive kiteelläni kiteilläni ablative kiteeltäni kiteiltäni allative kiteelleni kiteilleni essive kiteenäni kiteinäni translative kiteekseni kiteikseni abessive kiteettäni kiteittäni instructive — — comitative — kiteineni second-person singular possessor singular plural nominative kiteesi kiteesi accusative nom. kiteesi kiteesi gen. kiteesi genitive kiteesi kiteidesi kiteittesi partitive kidettäsi kiteitäsi inessive kiteessäsi kiteissäsi elative kiteestäsi kiteistäsi illative kiteeseesi kiteisiisi kiteihisi adessive kiteelläsi kiteilläsi ablative kiteeltäsi kiteiltäsi allative kiteellesi kiteillesi essive kiteenäsi kiteinäsi translative kiteeksesi kiteiksesi abessive kiteettäsi kiteittäsi instructive — — comitative — kiteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kiteemme kiteemme accusative nom. kiteemme kiteemme gen. kiteemme genitive kiteemme kiteidemme kiteittemme partitive kidettämme kiteitämme inessive kiteessämme kiteissämme elative kiteestämme kiteistämme illative kiteeseemme kiteisiimme kiteihimme adessive kiteellämme kiteillämme ablative kiteeltämme kiteiltämme allative kiteellemme kiteillemme essive kiteenämme kiteinämme translative kiteeksemme kiteiksemme abessive kiteettämme kiteittämme instructive — — comitative — kiteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kiteenne kiteenne accusative nom. kiteenne kiteenne gen. kiteenne genitive kiteenne kiteidenne kiteittenne partitive kidettänne kiteitänne inessive kiteessänne kiteissänne elative kiteestänne kiteistänne illative kiteeseenne kiteisiinne kiteihinne adessive kiteellänne kiteillänne ablative kiteeltänne kiteiltänne allative kiteellenne kiteillenne essive kiteenänne kiteinänne translative kiteeksenne kiteiksenne abessive kiteettänne kiteittänne instructive — — comitative — kiteinenne third-person possessor singular plural nominative kiteensä kiteensä accusative nom. kiteensä kiteensä gen. kiteensä genitive kiteensä kiteidensä kiteittensä partitive kidettään kidettänsä kiteitään kiteitänsä inessive kiteessään kiteessänsä kiteissään kiteissänsä elative kiteestään kiteestänsä kiteistään kiteistänsä illative kiteeseensä kiteisiinsä kiteihinsä adessive kiteellään kiteellänsä kiteillään kiteillänsä ablative kiteeltään kiteeltänsä kiteiltään kiteiltänsä allative kiteelleen kiteellensä kiteilleen kiteillensä essive kiteenään kiteenänsä kiteinään kiteinänsä translative kiteekseen kiteeksensä kiteikseen kiteiksensä abessive kiteettään kiteettänsä kiteittään kiteittänsä instructive — — comitative — kiteineen kiteinensä

Derived terms

• kiteetön
• kiteinen
• kiteymä
• kiteyttää
• kiteytyä

compounds

• erilliskide
• jääkide
• kaksoiskide
• kaksoskide
• karkeakiteinen
• kideakseli
• kidealkio
• kideasu
• kidehila
• kidejauhe
• kidejärjestelmä
• kidekemia
• kidekone
• kideluokka
• kidemalli
• kidemuoto
• kideontelo
• kideoppi
• kideoptiikka
• kidepinta
• kideradio
• kiderae
• kiderakenne
• kideryhmä
• kidesokeri
• kidesooda
• kidetiede
• kidevesi
• kidevirhe
• kvartsikide
• kvasikide
• lumikide
• monikiteinen
• nestekide
• nestekidenäyttö
• piilokiteinen
• sekakide
• suolakide
• vuorikide
• zirkonikide

Further reading

• “kide”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Middle English

Alternative forms

• kidde, kid, kede

Etymology

From Old Norse kið, from Proto-Germanic *kidją.

Pronunciation

• IPA^(key): /kid/

Noun

kide (plural kides or kide)

1. kid, young goat
2. kid meat, the meat of a young goat

Descendants

• English: kid
• Scots: kid

References

• “kide, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 3 April 2018.