kyns

Ingrian

Alternative forms

• kynsi

Etymology

From Proto-Finnic *künci. Cognates include Finnish kynsi and Estonian küüs.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkyns/, [ˈkynz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkyns/, [ˈkynʒ̥]
• Rhymes: -yns
• Hyphenation: kyns

Noun

kyns

1. nail, claw

Declension

Declension of kyns (type 5/vesi, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kyns	kynnet
genitive	kynnen	kynsiin, kynsilöin
partitive	kynttä	kynsiä, kynsilöjä
illative	kyntee	kynsii, kynsilöihe
inessive	kynnees	kynsiis, kynsilöis
elative	kynnest	kynsist, kynsilöist
allative	kynnelle	kynsille, kynsilöille
adessive	kynneel	kynsiil, kynsilöil
ablative	kynnelt	kynsilt, kynsilöilt
translative	kynneks	kynsiks, kynsilöiks
essive	kynteennä, kynteen	kynsiinnä, kynsilöinnä, kynsiin, kynsilöin
exessive1)	kyntent	kynsint, kynsilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kynsvarsi

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 231

Old Norse

Noun

kyns

1. genitive singular of kyn