plankku

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish plankku.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈplɑŋkːu/, [ˈpɫɑŋkːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈplɑŋkːu/, [ˈpɫɑŋkːu]
• Rhymes: -ɑŋkːu
• Hyphenation: plank‧ku

Noun

plankku

1. plank

Declension

Declension of plankku (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	plankku	plankut
genitive	plankun	plankkuin, plankkuloin
partitive	plankkua	plankkuja, plankkuloja
illative	plankkuu	plankkui, plankkuloihe
inessive	plankuus	plankuis, plankkulois
elative	plankust	plankuist, plankkuloist
allative	plankulle	plankuille, plankkuloille
adessive	plankuul	plankuil, plankkuloil
ablative	plankult	plankuilt, plankkuloilt
translative	plankuks	plankuiks, plankkuloiks
essive	plankkunna, plankkuun	plankkuinna, plankkuloinna, plankkuin, plankkuloin
exessive1)	plankkunt	plankkuint, plankkuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 415