ringette

English

English Wikipedia has an article on:

ringette

Wikipedia

Etymology

From ring +‎ -ette.

Noun

ringette (uncountable)

1. (sports) A team sport played on ice on skates and primarily by women, the players using sticks to control a rubber ring and attempting to score goals by landing it in the opponents' net.
   • 2007 May 9, The Associated Press, “Sports Briefing”, in New York Times‎:

     Sam Jacks, the inventor of ringette and floor hockey, and Robert Steadward, whose efforts spearheaded the growth of Paralympic sports, are being inducted in the builder category.

Hypernyms

• hockey

Coordinate terms

• bandy
• cosom hockey
• field hockey
• floorball
• floor hockey
• hockey
• ice hockey
• inline hockey
• quad hockey
• road hockey
• roller hockey
• street hockey

Derived terms

• floor ringette
• gym ringette
• inline ringette
• quad ringette
• road ringette
• roller ringette
• street ringette

References

• ringette. MacMillan Dictionary. Access date: 29 October 2011.
• Ringette Canada (Aug. 22, 2006). "Information about Stick Approval/Legal Sticks"

Anagrams

• Ettinger, Negretti

Finnish

Etymology

From English ringette.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriŋːetːe/, [ˈriŋːe̞t̪ːe̞]
• Rhymes: -iŋːetːe
• Syllabification^(key): rin‧get‧te
• Hyphenation^(key): rin‧get‧te

Noun

ringette

1. (sports) ringette

Declension

Inflection of ringette (Kotus type 8*C/nalle, tt-t gradation)
nominative		ringette	ringetet
genitive		ringeten	ringettejen
partitive		ringetteä	ringettejä
illative		ringetteen	ringetteihin
		singular	plural
nominative		ringette	ringetet
accusative	nom.	ringette	ringetet
	gen.	ringeten
genitive		ringeten	ringettejen ringettein rare
partitive		ringetteä	ringettejä
inessive		ringetessä	ringeteissä
elative		ringetestä	ringeteistä
illative		ringetteen	ringetteihin
adessive		ringetellä	ringeteillä
ablative		ringeteltä	ringeteiltä
allative		ringetelle	ringeteille
essive		ringettenä	ringetteinä
translative		ringeteksi	ringeteiksi
abessive		ringetettä	ringeteittä
instructive		—	ringetein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ringette (Kotus type 8*C/nalle, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ringetteni ringetteni accusative nom. ringetteni ringetteni gen. ringetteni genitive ringetteni ringettejeni ringetteini rare partitive ringetteäni ringettejäni inessive ringetessäni ringeteissäni elative ringetestäni ringeteistäni illative ringetteeni ringetteihini adessive ringetelläni ringeteilläni ablative ringeteltäni ringeteiltäni allative ringetelleni ringeteilleni essive ringettenäni ringetteinäni translative ringetekseni ringeteikseni abessive ringetettäni ringeteittäni instructive — — comitative — ringetteineni second-person singular possessor singular plural nominative ringettesi ringettesi accusative nom. ringettesi ringettesi gen. ringettesi genitive ringettesi ringettejesi ringetteisi rare partitive ringetteäsi ringettejäsi inessive ringetessäsi ringeteissäsi elative ringetestäsi ringeteistäsi illative ringetteesi ringetteihisi adessive ringetelläsi ringeteilläsi ablative ringeteltäsi ringeteiltäsi allative ringetellesi ringeteillesi essive ringettenäsi ringetteinäsi translative ringeteksesi ringeteiksesi abessive ringetettäsi ringeteittäsi instructive — — comitative — ringetteinesi first-person plural possessor singular plural nominative ringettemme ringettemme accusative nom. ringettemme ringettemme gen. ringettemme genitive ringettemme ringettejemme ringetteimme rare partitive ringetteämme ringettejämme inessive ringetessämme ringeteissämme elative ringetestämme ringeteistämme illative ringetteemme ringetteihimme adessive ringetellämme ringeteillämme ablative ringeteltämme ringeteiltämme allative ringetellemme ringeteillemme essive ringettenämme ringetteinämme translative ringeteksemme ringeteiksemme abessive ringetettämme ringeteittämme instructive — — comitative — ringetteinemme second-person plural possessor singular plural nominative ringettenne ringettenne accusative nom. ringettenne ringettenne gen. ringettenne genitive ringettenne ringettejenne ringetteinne rare partitive ringetteänne ringettejänne inessive ringetessänne ringeteissänne elative ringetestänne ringeteistänne illative ringetteenne ringetteihinne adessive ringetellänne ringeteillänne ablative ringeteltänne ringeteiltänne allative ringetellenne ringeteillenne essive ringettenänne ringetteinänne translative ringeteksenne ringeteiksenne abessive ringetettänne ringeteittänne instructive — — comitative — ringetteinenne third-person possessor singular plural nominative ringettensä ringettensä accusative nom. ringettensä ringettensä gen. ringettensä genitive ringettensä ringettejensä ringetteinsä rare partitive ringetteään ringetteänsä ringettejään ringettejänsä inessive ringetessään ringetessänsä ringeteissään ringeteissänsä elative ringetestään ringetestänsä ringeteistään ringeteistänsä illative ringetteensä ringetteihinsä adessive ringetellään ringetellänsä ringeteillään ringeteillänsä ablative ringeteltään ringeteltänsä ringeteiltään ringeteiltänsä allative ringetelleen ringetellensä ringeteilleen ringeteillensä essive ringettenään ringettenänsä ringetteinään ringetteinänsä translative ringetekseen ringeteksensä ringeteikseen ringeteiksensä abessive ringetettään ringetettänsä ringeteittään ringeteittänsä instructive — — comitative — ringetteineen ringetteinensä

Further reading

• “ringette”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• regentti