rintapiiluu

Ingrian

Etymology

From rinta (“chest”) +‎ piiluu (“vertebra”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrintɑˌpiːˌluː/, [ˈrintəˌpiːˌɫuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrintɑˌpiːˌluː/, [ˈrind̥ɑˌpiːˌɫuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: rin‧ta‧pii‧luu

Noun

rintapiiluu

1. thoracic vertebra

Declension

Declension of rintapiiluu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	rintapiiluu	rintapiiluut
genitive	rintapiiluun	rintapiiluijen
partitive	rintapiiluuta	rintapiiluita
illative	rintapiiluuhu	rintapiiluihe
inessive	rintapiiluus	rintapiiluis
elative	rintapiiluust	rintapiiluist
allative	rintapiiluulle	rintapiiluille
adessive	rintapiiluul	rintapiiluil
ablative	rintapiiluult	rintapiiluilt
translative	rintapiiluuks	rintapiiluiks
essive	rintapiiluunna, rintapiiluun	rintapiiluinna, rintapiiluin
exessive1)	rintapiiluunt	rintapiiluint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• selkäpiiluu

References

• V. A. Tetjurev (1937), N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 73