rummen

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *ruumën. Cognates include Finnish ruumen and Veps rumen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrumːen/, [ˈrumːe̞n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrumːen/, [ˈrumːe̞n]
• Rhymes: -umːen
• Hyphenation: rum‧men

Noun

rummen

1. chaff, husk (part of the cereal removed during threshing)

Declension

Declension of rummen (type 12/tytär, no gradation)
	singular	plural
nominative	rummen	rummenet
genitive	rummenen	rummeniin
partitive	rummenta	rummenia
illative	rummenee	rummenii
inessive	rummenees	rummeniis
elative	rummenest	rummenist
allative	rummenelle	rummenille
adessive	rummeneel	rummeniil
ablative	rummenelt	rummenilt
translative	rummeneks	rummeniks
essive	rummenenna, rummeneen	rummeninna, rummeniin
exessive1)	rummenent	rummenint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kagranrummen
• ruisrummen
• rummenikko
• rummensaraja
• rummenseegla
• rummensäkki
• rummenvakka

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 492

Swedish

Noun

rummen

1. definite plural of rum

Anagrams

• nummer