ruoste

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *roostëk, derived from a borrowing from Proto-Germanic *rustaz. Cognates include Estonian rooste, Swedish rost, English rust.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruo̯steˣ/, [ˈruo̞̯s̠te̞(ʔ)]
• Rhymes: -uoste
• Syllabification^(key): ruos‧te
• Hyphenation^(key): ruos‧te

Noun

ruoste

1. rust (oxidized iron)

   Lokasuoja on ruosteessa.

   The fender is rusty.

2. rust (plant disease)
3. (figuratively) rust (in expressions referring to being out of practice)

   Englannin kielen taitoni on ruosteessa.

   My English is rusty.

Declension

Inflection of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ruoste	ruosteet
genitive		ruosteen	ruosteiden ruosteitten
partitive		ruostetta	ruosteita
illative		ruosteeseen	ruosteisiin ruosteihin
		singular	plural
nominative		ruoste	ruosteet
accusative	nom.	ruoste	ruosteet
	gen.	ruosteen
genitive		ruosteen	ruosteiden ruosteitten
partitive		ruostetta	ruosteita
inessive		ruosteessa	ruosteissa
elative		ruosteesta	ruosteista
illative		ruosteeseen	ruosteisiin ruosteihin
adessive		ruosteella	ruosteilla
ablative		ruosteelta	ruosteilta
allative		ruosteelle	ruosteille
essive		ruosteena	ruosteina
translative		ruosteeksi	ruosteiksi
abessive		ruosteetta	ruosteitta
instructive		—	ruostein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ruosteeni ruosteeni accusative nom. ruosteeni ruosteeni gen. ruosteeni genitive ruosteeni ruosteideni ruosteitteni partitive ruostettani ruosteitani inessive ruosteessani ruosteissani elative ruosteestani ruosteistani illative ruosteeseeni ruosteisiini ruosteihini adessive ruosteellani ruosteillani ablative ruosteeltani ruosteiltani allative ruosteelleni ruosteilleni essive ruosteenani ruosteinani translative ruosteekseni ruosteikseni abessive ruosteettani ruosteittani instructive — — comitative — ruosteineni second-person singular possessor singular plural nominative ruosteesi ruosteesi accusative nom. ruosteesi ruosteesi gen. ruosteesi genitive ruosteesi ruosteidesi ruosteittesi partitive ruostettasi ruosteitasi inessive ruosteessasi ruosteissasi elative ruosteestasi ruosteistasi illative ruosteeseesi ruosteisiisi ruosteihisi adessive ruosteellasi ruosteillasi ablative ruosteeltasi ruosteiltasi allative ruosteellesi ruosteillesi essive ruosteenasi ruosteinasi translative ruosteeksesi ruosteiksesi abessive ruosteettasi ruosteittasi instructive — — comitative — ruosteinesi first-person plural possessor singular plural nominative ruosteemme ruosteemme accusative nom. ruosteemme ruosteemme gen. ruosteemme genitive ruosteemme ruosteidemme ruosteittemme partitive ruostettamme ruosteitamme inessive ruosteessamme ruosteissamme elative ruosteestamme ruosteistamme illative ruosteeseemme ruosteisiimme ruosteihimme adessive ruosteellamme ruosteillamme ablative ruosteeltamme ruosteiltamme allative ruosteellemme ruosteillemme essive ruosteenamme ruosteinamme translative ruosteeksemme ruosteiksemme abessive ruosteettamme ruosteittamme instructive — — comitative — ruosteinemme second-person plural possessor singular plural nominative ruosteenne ruosteenne accusative nom. ruosteenne ruosteenne gen. ruosteenne genitive ruosteenne ruosteidenne ruosteittenne partitive ruostettanne ruosteitanne inessive ruosteessanne ruosteissanne elative ruosteestanne ruosteistanne illative ruosteeseenne ruosteisiinne ruosteihinne adessive ruosteellanne ruosteillanne ablative ruosteeltanne ruosteiltanne allative ruosteellenne ruosteillenne essive ruosteenanne ruosteinanne translative ruosteeksenne ruosteiksenne abessive ruosteettanne ruosteittanne instructive — — comitative — ruosteinenne third-person possessor singular plural nominative ruosteensa ruosteensa accusative nom. ruosteensa ruosteensa gen. ruosteensa genitive ruosteensa ruosteidensa ruosteittensa partitive ruostettaan ruostettansa ruosteitaan ruosteitansa inessive ruosteessaan ruosteessansa ruosteissaan ruosteissansa elative ruosteestaan ruosteestansa ruosteistaan ruosteistansa illative ruosteeseensa ruosteisiinsa ruosteihinsa adessive ruosteellaan ruosteellansa ruosteillaan ruosteillansa ablative ruosteeltaan ruosteeltansa ruosteiltaan ruosteiltansa allative ruosteelleen ruosteellensa ruosteilleen ruosteillensa essive ruosteenaan ruosteenansa ruosteinaan ruosteinansa translative ruosteekseen ruosteeksensa ruosteikseen ruosteiksensa abessive ruosteettaan ruosteettansa ruosteittaan ruosteittansa instructive — — comitative — ruosteineen ruosteinensa

Derived terms

• ruosteeton
• ruosteinen
• ruostua

compounds

• kultaruoste
• kupariruoste
• männynversoruoste
• rengasruoste
• ruostealppiruusu
• ruosteenesto
• ruosteenkeltainen
• ruosteenpoistoaine
• ruosteenpunainen
• ruosteenruskea
• ruosteenvärinen
• ruostegueretsa
• ruostehelttaseitikki
• ruostekerros
• ruostekerrostuma
• ruostekirppa
• ruostekurkkusirkku
• ruostekärpässieni
• ruostenopsasiipi
• ruostepapurikko
• ruostepilkku
• ruostepyrstö
• ruostepyrstöjakamari
• ruostepääsky
• ruosterastas
• ruostesieni
• ruostesirppimatkija
• ruostesorsa
• ruostesuojaus
• Ruostetsaari
• ruostetäplä
• ruostetäplägenetti
• ruostetäpläkissa
• ruostevapaa
• ruostevaurio
• ruostevyöhyke
• sarviruoste

Further reading

• “ruoste”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• erotus, rouste

Karelian

Noun

ruoste

1. rust

Livvi

Etymology

From Proto-Finnic *roostëk, from Proto-Germanic *rustaz.

Noun

ruoste (genitive ruostien, partitive ruostettu)

1. rust