termi

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtermi/, [ˈt̪e̞rmi]
• Rhymes: -ermi
• Syllabification^(key): ter‧mi
• Hyphenation^(key): ter‧mi

Etymology 1

Ultimately from Old French terme, from Latin terminus (“limit, boundary”).

Noun

termi

1. term (word or phrase)

   Synonyms: ammattisana, nimitys

2. (mathematics) term

   Synonym: jäsen

Declension

Inflection of termi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		termi	termit
genitive		termin	termien
partitive		termiä	termejä
illative		termiin	termeihin
		singular	plural
nominative		termi	termit
accusative	nom.	termi	termit
	gen.	termin
genitive		termin	termien
partitive		termiä	termejä
inessive		termissä	termeissä
elative		termistä	termeistä
illative		termiin	termeihin
adessive		termillä	termeillä
ablative		termiltä	termeiltä
allative		termille	termeille
essive		terminä	termeinä
translative		termiksi	termeiksi
abessive		termittä	termeittä
instructive		—	termein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of termi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative termini termini accusative nom. termini termini gen. termini genitive termini termieni partitive termiäni termejäni inessive termissäni termeissäni elative termistäni termeistäni illative termiini termeihini adessive termilläni termeilläni ablative termiltäni termeiltäni allative termilleni termeilleni essive terminäni termeinäni translative termikseni termeikseni abessive termittäni termeittäni instructive — — comitative — termeineni second-person singular possessor singular plural nominative termisi termisi accusative nom. termisi termisi gen. termisi genitive termisi termiesi partitive termiäsi termejäsi inessive termissäsi termeissäsi elative termistäsi termeistäsi illative termiisi termeihisi adessive termilläsi termeilläsi ablative termiltäsi termeiltäsi allative termillesi termeillesi essive terminäsi termeinäsi translative termiksesi termeiksesi abessive termittäsi termeittäsi instructive — — comitative — termeinesi first-person plural possessor singular plural nominative termimme termimme accusative nom. termimme termimme gen. termimme genitive termimme termiemme partitive termiämme termejämme inessive termissämme termeissämme elative termistämme termeistämme illative termiimme termeihimme adessive termillämme termeillämme ablative termiltämme termeiltämme allative termillemme termeillemme essive terminämme termeinämme translative termiksemme termeiksemme abessive termittämme termeittämme instructive — — comitative — termeinemme second-person plural possessor singular plural nominative terminne terminne accusative nom. terminne terminne gen. terminne genitive terminne termienne partitive termiänne termejänne inessive termissänne termeissänne elative termistänne termeistänne illative termiinne termeihinne adessive termillänne termeillänne ablative termiltänne termeiltänne allative termillenne termeillenne essive terminänne termeinänne translative termiksenne termeiksenne abessive termittänne termeittänne instructive — — comitative — termeinenne third-person possessor singular plural nominative terminsä terminsä accusative nom. terminsä terminsä gen. terminsä genitive terminsä termiensä partitive termiään termiänsä termejään termejänsä inessive termissään termissänsä termeissään termeissänsä elative termistään termistänsä termeistään termeistänsä illative termiinsä termeihinsä adessive termillään termillänsä termeillään termeillänsä ablative termiltään termiltänsä termeiltään termeiltänsä allative termilleen termillensä termeilleen termeillensä essive terminään terminänsä termeinään termeinänsä translative termikseen termiksensä termeikseen termeiksensä abessive termittään termittänsä termeittään termeittänsä instructive — — comitative — termeineen termeinensä

Derived terms

• termistö

compounds

• ammattitermi
• hakutermi
• jäännöstermi
• lakitermi
• neliterminen
• ohjaustermi
• rinnakkaistermi
• šakkitermi
• shakkitermi
• termikokoelma
• termilogiikka
• vakiotermi
• viittaustermi
• virhetermi
• yksilötermi
• yksiterminen

Further reading

• “termi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 9 February 2025

Etymology 2

Ultimately from Latin thermae.

Noun

termi

1. (historical, usually in the plural) thermae, Roman spa

Declension

Inflection of termi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		termi	termit
genitive		termin	termien
partitive		termiä	termejä
illative		termiin	termeihin
		singular	plural
nominative		termi	termit
accusative	nom.	termi	termit
	gen.	termin
genitive		termin	termien
partitive		termiä	termejä
inessive		termissä	termeissä
elative		termistä	termeistä
illative		termiin	termeihin
adessive		termillä	termeillä
ablative		termiltä	termeiltä
allative		termille	termeille
essive		terminä	termeinä
translative		termiksi	termeiksi
abessive		termittä	termeittä
instructive		—	termein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of termi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative termini termini accusative nom. termini termini gen. termini genitive termini termieni partitive termiäni termejäni inessive termissäni termeissäni elative termistäni termeistäni illative termiini termeihini adessive termilläni termeilläni ablative termiltäni termeiltäni allative termilleni termeilleni essive terminäni termeinäni translative termikseni termeikseni abessive termittäni termeittäni instructive — — comitative — termeineni second-person singular possessor singular plural nominative termisi termisi accusative nom. termisi termisi gen. termisi genitive termisi termiesi partitive termiäsi termejäsi inessive termissäsi termeissäsi elative termistäsi termeistäsi illative termiisi termeihisi adessive termilläsi termeilläsi ablative termiltäsi termeiltäsi allative termillesi termeillesi essive terminäsi termeinäsi translative termiksesi termeiksesi abessive termittäsi termeittäsi instructive — — comitative — termeinesi first-person plural possessor singular plural nominative termimme termimme accusative nom. termimme termimme gen. termimme genitive termimme termiemme partitive termiämme termejämme inessive termissämme termeissämme elative termistämme termeistämme illative termiimme termeihimme adessive termillämme termeillämme ablative termiltämme termeiltämme allative termillemme termeillemme essive terminämme termeinämme translative termiksemme termeiksemme abessive termittämme termeittämme instructive — — comitative — termeinemme second-person plural possessor singular plural nominative terminne terminne accusative nom. terminne terminne gen. terminne genitive terminne termienne partitive termiänne termejänne inessive termissänne termeissänne elative termistänne termeistänne illative termiinne termeihinne adessive termillänne termeillänne ablative termiltänne termeiltänne allative termillenne termeillenne essive terminänne termeinänne translative termiksenne termeiksenne abessive termittänne termeittänne instructive — — comitative — termeinenne third-person possessor singular plural nominative terminsä terminsä accusative nom. terminsä terminsä gen. terminsä genitive terminsä termiensä partitive termiään termiänsä termejään termejänsä inessive termissään termissänsä termeissään termeissänsä elative termistään termistänsä termeistään termeistänsä illative termiinsä termeihinsä adessive termillään termillänsä termeillään termeillänsä ablative termiltään termiltänsä termeiltään termeiltänsä allative termilleen termillensä termeilleen termeillensä essive terminään terminänsä termeinään termeinänsä translative termikseen termiksensä termeikseen termeiksensä abessive termittään termittänsä termeittään termeittänsä instructive — — comitative — termeineen termeinensä

Anagrams

• -metri, Merit, metri

Hungarian

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈtɛrmi]
• Hyphenation: ter‧mi
• Rhymes: -mi

Etymology 1

From the term- stem of the verb terem (“to bear, produce, yield”) +‎ -i (personal suffix).

Verb

termi

1. third-person singular indicative present definite of terem

Etymology 2

From the term- stem of the noun terem (“room, hall, chamber”) +‎ -i (adjective-forming suffix).

Adjective

termi (not comparable)

1. (rare on its own) indoor (done in a room or hall designated for a particular purpose, such as a gym)

   Hypernym: beltéri

   Coordinate terms: otthoni, szabadtéri

Declension

Inflection (stem in -e-, front unrounded harmony)

	singular	plural
nominative	termi	termiek
accusative	termit	termieket
dative	terminek	termieknek
instrumental	termivel	termiekkel
causal-final	termiért	termiekért
translative	termivé	termiekké
terminative	termiig	termiekig
essive-formal	termiként	termiekként
essive-modal	—	—
inessive	termiben	termiekben
superessive	termin	termieken
adessive	terminél	termieknél
illative	termibe	termiekbe
sublative	termire	termiekre
allative	termihez	termiekhez
elative	termiből	termiekből
delative	termiről	termiekről
ablative	termitől	termiektől
non-attributive possessive – singular	termié	termieké
non-attributive possessive – plural	termiéi	termiekéi

Related terms

Compound words

• balett-termi
• edzőtermi
• előadótermi
• éttermi
• fitnesztermi
• gyorséttermi
• hangversenytermi
• kamaratermi
• kiállítótermi
• koncerttermi
• konditermi
• kórtermi
• műtermi
• nagytermi
• olvasótermi
• osztálytermi
• színháztermi
• tanácstermi
• tantermi
• tánctermi
• tornatermi
• üléstermi
• várótermi
• vetítőtermi

Ido

Noun

termi

1. plural of termo

Italian

Noun

termi f

1. plural of terme

Anagrams

• merti, metri, mitre, timer, tremi