vilppi

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vilppi (compare Karelian vilppi, Votic vilppi).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilpːi/, [ˈʋilpːi]
• Rhymes: -ilpːi
• Syllabification^(key): vilp‧pi
• Hyphenation^(key): vilp‧pi

Noun

vilppi

1. deceit, mendacity, fraud (act of deceiving someone)

   Synonym: huijaus

Declension

Inflection of vilppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative		vilppi	vilpit
genitive		vilpin	vilppien
partitive		vilppiä	vilppejä
illative		vilppiin	vilppeihin
		singular	plural
nominative		vilppi	vilpit
accusative	nom.	vilppi	vilpit
	gen.	vilpin
genitive		vilpin	vilppien
partitive		vilppiä	vilppejä
inessive		vilpissä	vilpeissä
elative		vilpistä	vilpeistä
illative		vilppiin	vilppeihin
adessive		vilpillä	vilpeillä
ablative		vilpiltä	vilpeiltä
allative		vilpille	vilpeille
essive		vilppinä	vilppeinä
translative		vilpiksi	vilpeiksi
abessive		vilpittä	vilpeittä
instructive		—	vilpein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vilppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vilppini vilppini accusative nom. vilppini vilppini gen. vilppini genitive vilppini vilppieni partitive vilppiäni vilppejäni inessive vilpissäni vilpeissäni elative vilpistäni vilpeistäni illative vilppiini vilppeihini adessive vilpilläni vilpeilläni ablative vilpiltäni vilpeiltäni allative vilpilleni vilpeilleni essive vilppinäni vilppeinäni translative vilpikseni vilpeikseni abessive vilpittäni vilpeittäni instructive — — comitative — vilppeineni second-person singular possessor singular plural nominative vilppisi vilppisi accusative nom. vilppisi vilppisi gen. vilppisi genitive vilppisi vilppiesi partitive vilppiäsi vilppejäsi inessive vilpissäsi vilpeissäsi elative vilpistäsi vilpeistäsi illative vilppiisi vilppeihisi adessive vilpilläsi vilpeilläsi ablative vilpiltäsi vilpeiltäsi allative vilpillesi vilpeillesi essive vilppinäsi vilppeinäsi translative vilpiksesi vilpeiksesi abessive vilpittäsi vilpeittäsi instructive — — comitative — vilppeinesi first-person plural possessor singular plural nominative vilppimme vilppimme accusative nom. vilppimme vilppimme gen. vilppimme genitive vilppimme vilppiemme partitive vilppiämme vilppejämme inessive vilpissämme vilpeissämme elative vilpistämme vilpeistämme illative vilppiimme vilppeihimme adessive vilpillämme vilpeillämme ablative vilpiltämme vilpeiltämme allative vilpillemme vilpeillemme essive vilppinämme vilppeinämme translative vilpiksemme vilpeiksemme abessive vilpittämme vilpeittämme instructive — — comitative — vilppeinemme second-person plural possessor singular plural nominative vilppinne vilppinne accusative nom. vilppinne vilppinne gen. vilppinne genitive vilppinne vilppienne partitive vilppiänne vilppejänne inessive vilpissänne vilpeissänne elative vilpistänne vilpeistänne illative vilppiinne vilppeihinne adessive vilpillänne vilpeillänne ablative vilpiltänne vilpeiltänne allative vilpillenne vilpeillenne essive vilppinänne vilppeinänne translative vilpiksenne vilpeiksenne abessive vilpittänne vilpeittänne instructive — — comitative — vilppeinenne third-person possessor singular plural nominative vilppinsä vilppinsä accusative nom. vilppinsä vilppinsä gen. vilppinsä genitive vilppinsä vilppiensä partitive vilppiään vilppiänsä vilppejään vilppejänsä inessive vilpissään vilpissänsä vilpeissään vilpeissänsä elative vilpistään vilpistänsä vilpeistään vilpeistänsä illative vilppiinsä vilppeihinsä adessive vilpillään vilpillänsä vilpeillään vilpeillänsä ablative vilpiltään vilpiltänsä vilpeiltään vilpeiltänsä allative vilpilleen vilpillensä vilpeilleen vilpeillensä essive vilppinään vilppinänsä vilppeinään vilppeinänsä translative vilpikseen vilpiksensä vilpeikseen vilpeiksensä abessive vilpittään vilpittänsä vilpeittään vilpeittänsä instructive — — comitative — vilppeineen vilppeinensä

Derived terms

• vilpillinen
• vilpistellä
• vilpitön

compounds

• sakkovilppi
• vaalivilppi
• verovilppi
• vilppilähtö

Further reading

• “vilppi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 4 July 2023

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *vilppi.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈvilpːi/, [ˈvʲilpʲːi]
• Rhymes: -ilpːi
• Hyphenation: vilp‧pi

Noun

vilppi

1. error, mistake

Inflection

Declension of vilppi (type II/võrkko, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	vilppi	vilpid
genitive	vilpi	vilppije, vilppii
partitive	vilppiä	vilppiite, vilppii
illative	vilppise, vilppi	vilppiise
inessive	vilpiz	vilppiiz
elative	vilpisse	vilppiisse
allative	vilpile	vilppiile
adessive	vilpille	vilppiille
ablative	vilpilte	vilppiilte
translative	vilpissi	vilppiissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “vilppi”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn