vitutus

Finnish

Etymology

vituttaa (“(vulgar) to be extremely annoyed”) +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋitutus/, [ˈʋit̪ut̪us̠]
• Rhymes: -itutus
• Syllabification^(key): vi‧tu‧tus
• Hyphenation^(key): vi‧tu‧tus

Noun

vitutus (vulgar)

1. The state of being extremely annoyed, irritated, or pissed off, also describes being bugged by something. Further description in the article of the verb vituttaa.

Usage notes

• If one wants to clean up their language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.

Declension

Inflection of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		vitutus	vitutukset
genitive		vitutuksen	vitutusten vitutuksien
partitive		vitutusta	vitutuksia
illative		vitutukseen	vitutuksiin
		singular	plural
nominative		vitutus	vitutukset
accusative	nom.	vitutus	vitutukset
	gen.	vitutuksen
genitive		vitutuksen	vitutusten vitutuksien
partitive		vitutusta	vitutuksia
inessive		vitutuksessa	vitutuksissa
elative		vitutuksesta	vitutuksista
illative		vitutukseen	vitutuksiin
adessive		vitutuksella	vitutuksilla
ablative		vitutukselta	vitutuksilta
allative		vitutukselle	vitutuksille
essive		vitutuksena	vitutuksina
translative		vitutukseksi	vitutuksiksi
abessive		vitutuksetta	vitutuksitta
instructive		—	vitutuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vitutukseni vitutukseni accusative nom. vitutukseni vitutukseni gen. vitutukseni genitive vitutukseni vitutusteni vitutuksieni partitive vitutustani vitutuksiani inessive vitutuksessani vitutuksissani elative vitutuksestani vitutuksistani illative vitutukseeni vitutuksiini adessive vitutuksellani vitutuksillani ablative vitutukseltani vitutuksiltani allative vitutukselleni vitutuksilleni essive vitutuksenani vitutuksinani translative vitutuksekseni vitutuksikseni abessive vitutuksettani vitutuksittani instructive — — comitative — vitutuksineni second-person singular possessor singular plural nominative vitutuksesi vitutuksesi accusative nom. vitutuksesi vitutuksesi gen. vitutuksesi genitive vitutuksesi vitutustesi vitutuksiesi partitive vitutustasi vitutuksiasi inessive vitutuksessasi vitutuksissasi elative vitutuksestasi vitutuksistasi illative vitutukseesi vitutuksiisi adessive vitutuksellasi vitutuksillasi ablative vitutukseltasi vitutuksiltasi allative vitutuksellesi vitutuksillesi essive vitutuksenasi vitutuksinasi translative vitutukseksesi vitutuksiksesi abessive vitutuksettasi vitutuksittasi instructive — — comitative — vitutuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative vitutuksemme vitutuksemme accusative nom. vitutuksemme vitutuksemme gen. vitutuksemme genitive vitutuksemme vitutustemme vitutuksiemme partitive vitutustamme vitutuksiamme inessive vitutuksessamme vitutuksissamme elative vitutuksestamme vitutuksistamme illative vitutukseemme vitutuksiimme adessive vitutuksellamme vitutuksillamme ablative vitutukseltamme vitutuksiltamme allative vitutuksellemme vitutuksillemme essive vitutuksenamme vitutuksinamme translative vitutukseksemme vitutuksiksemme abessive vitutuksettamme vitutuksittamme instructive — — comitative — vitutuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative vitutuksenne vitutuksenne accusative nom. vitutuksenne vitutuksenne gen. vitutuksenne genitive vitutuksenne vitutustenne vitutuksienne partitive vitutustanne vitutuksianne inessive vitutuksessanne vitutuksissanne elative vitutuksestanne vitutuksistanne illative vitutukseenne vitutuksiinne adessive vitutuksellanne vitutuksillanne ablative vitutukseltanne vitutuksiltanne allative vitutuksellenne vitutuksillenne essive vitutuksenanne vitutuksinanne translative vitutukseksenne vitutuksiksenne abessive vitutuksettanne vitutuksittanne instructive — — comitative — vitutuksinenne third-person possessor singular plural nominative vitutuksensa vitutuksensa accusative nom. vitutuksensa vitutuksensa gen. vitutuksensa genitive vitutuksensa vitutustensa vitutuksiensa partitive vitutustaan vitutustansa vitutuksiaan vitutuksiansa inessive vitutuksessaan vitutuksessansa vitutuksissaan vitutuksissansa elative vitutuksestaan vitutuksestansa vitutuksistaan vitutuksistansa illative vitutukseensa vitutuksiinsa adessive vitutuksellaan vitutuksellansa vitutuksillaan vitutuksillansa ablative vitutukseltaan vitutukseltansa vitutuksiltaan vitutuksiltansa allative vitutukselleen vitutuksellensa vitutuksilleen vitutuksillensa essive vitutuksenaan vitutuksenansa vitutuksinaan vitutuksinansa translative vitutuksekseen vitutukseksensa vitutuksikseen vitutuksiksensa abessive vitutuksettaan vitutuksettansa vitutuksittaan vitutuksittansa instructive — — comitative — vitutuksineen vitutuksinensa

Synonyms

• harmitus, keljutus, kenkutus

Derived terms

compounds

• vitutuskäyrä

Related terms

• vittuuntunut
• vituttaa

Further reading

• “vitutus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 4 July 2023