Aspartaami
kemiallinen yhdiste / From Wikipedia, the free encyclopedia
Aspartaami on keinotekoinen makeutusaine, joka muistuttaa maultaan sakkaroosia mutta on sitä noin 100–200 kertaa makeampaa.[1] Aspartaamia käytetään yleisesti sokerittomissa makeissa tuotteissa, kuten limonadeissa ja makeisissa. Aspartaami hajoaa korkeassa lämpötilassa, joten se soveltuu vain rajoitetusti paistettavien tai keitettävien tuotteiden, kuten leivonnaisten ja jälkiruokien valmistukseen. Kemialliselta rakenteeltaan aspartaami on aminohappojen asparagiinihapon ja fenyylialaniinin dipeptidin metyyliesteri[2].
Aspartaami | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | N-(L-α-aspartyyli)-L-fenyylialaniini, 1-metyyliesteri |
CAS-numero | 22839-47-0 |
PubChem CID | 134601 ja 6992066 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C14H18N2O5 |
Moolimassa | 294,3 g/mol |
Sulamispiste | 246,5 °C |
Infobox OK |
Aspartaamia syntetisoi ensimmäistä kertaa James Schlatter vuonna 1965, ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen vuonna 1974 rajoitetusti elintarvikekäyttöön. Euroopan unionin alueella aspartaamia on saanut käyttää vuodesta 1994. Aspartaamin pitkäaikaiskäyttö lisää useiden tutkimusten mukaan syöpäriskiä, jos sitä nauttii äärimmäisen suuria määriä. Aspartaamia voi kuitenkin nauttia 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä ilman syöpäriskin kasvua. Turvallinen saanti ylittyy vasta, jos 60-kiloinen ihminen nauttii aspartaamilla makeutettua juomaa sen aspartaamipitoisuudesta riippuen yli 12–36 tölkkiä päivässä. Poikkeuksena ovat vain fenyyliketonuriaa sairastavat, joiden ei pitäisi käyttää lainkaan aspartaamia. Aspartaamin elintarvikepakkauksissa käytettävä E-koodi on E951.[3][4] [1][5][6]