Assimilaatio Ranskan kolonialismissa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Assimilaatio oli Ranskan siirtomaapolitiikan taustalla ollut teoreettinen oppi, jossa olettiin että siirtokuntien väestö omaksuu hitaasti kulttuurisen sopeutumisen. Siirtokuntien alamaisille myönnettiin assimilén (ransk. sopeutunut) tai évoluén (kehittynyt) asema, jotta he saattaisivat omaksua Ranskan kulttuurin – esimerkiksi kielen, pukeutumisen, koulutuksen, uskonnon ja arvot – tai palvelivat moitteettomasti Ranskan siirtomaa-armeijoissa tai virkamiehinä.[1]
Ranskan harjoittama assimilaatiopolitiikka ja sitä seurannut assosiaatiopolitiikka epäonnistuivat, jonka jälkeen afrikkalaiset aloittivat dekolonisaation hitaan prosessin maiden itsenäistymisten myötä.[2]