Balalaikka
Venäjältä peräisin oleva kielisoitin From Wikipedia, the free encyclopedia
Venäjältä peräisin oleva kielisoitin From Wikipedia, the free encyclopedia
Balalaikka (ven. балала́йка) on Venäjältä peräisin oleva kielisoitin. Sen kaikukoppa on kolmionmuotoinen ja siinä on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä. Sitä käytetään lähinnä venäläisessä kansanmusiikissa.[1] Balalaikkoja tehdään eri kokoisina. Nykyisin käytössä ovat korkeimmasta matalimpaan piccolobalalaikka, primabalalaikka, secondobalalaikka, alttobalalaikka, bassobalalaikka ja kontrabassobalalaikka. Yleisin on primabalalaikka, jonka kielet viritetään sävelille e-e-a eli kaksi alinta kieltä ovat samassa vireessä.[2] Balalaikkaa soitetaan joko sormin tai plektralla.
Balalaikkaa soitetaan monesti eräänlaisissa balalaikkaorkestereissa, joihin kuuluu useita erilaisia balalaikkoja. Balalaikkaorkesterien historia juontaa juurensa 1880-luvulle, jolloin venäläinen Vasili Andrejev esitteli balalaikkasoitinyhtyeen Pietarissa. Vuonna 1897 Andrejev perusti balalaikoista, domrista ja gusleista koostuvan orkesterin. Siitä lähtien on ollut olemassa balalaikkaorkestereja, jotka soittavat sekä kansan- että taidemusiikkia.[3]
Eduard Tubin sävelsi balalaikalle konserton.
Tunnetuimpia suomalaisia balalaikansoittajia on ollut venäläissyntyinen Ivan Putilin.[4] Helsingissä toimii vuonna 1910 perustettu Helsingin balalaikkaorkesteri, joka soittaa alkuperäisillä venäläisillä kansansoittimilla venäläistä kansanmusiikkia, romansseja sekä viihde- ja klassista musiikkia sekä antaa alan koulutusta.[5]
Suomalaisen laulaja-lauluntekijä Litku Klemetin instrumentti on balalaikka.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
