![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/70/TenorBalalaika1.jpg/640px-TenorBalalaika1.jpg&w=640&q=50)
Balalaikka
Venäjältä peräisin oleva kielisoitin / From Wikipedia, the free encyclopedia
Balalaikka (ven. балала́йка) on Venäjältä peräisin oleva kielisoitin. Sen kaikukoppa on kolmionmuotoinen ja siinä on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä. Sitä käytetään lähinnä venäläisessä kansanmusiikissa.[1] Balalaikkoja tehdään eri kokoisina. Nykyisin käytössä ovat korkeimmasta matalimpaan piccolobalalaikka, primabalalaikka, secondobalalaikka, alttobalalaikka, bassobalalaikka ja kontrabassobalalaikka. Yleisin on primabalalaikka, jonka kielet viritetään sävelille e-e-a eli kaksi alinta kieltä ovat samassa vireessä.[2] Balalaikkaa soitetaan joko sormin tai plektralla.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/70/TenorBalalaika1.jpg/640px-TenorBalalaika1.jpg)
Balalaikkaa soitetaan monesti eräänlaisissa balalaikkaorkestereissa, joihin kuuluu useita erilaisia balalaikkoja. Balalaikkaorkesterien historia juontaa juurensa 1880-luvulle, jolloin venäläinen Vasili Andrejev esitteli balalaikkasoitinyhtyeen Pietarissa. Vuonna 1897 Andrejev perusti balalaikoista, domrista ja gusleista koostuvan orkesterin. Siitä lähtien on ollut olemassa balalaikkaorkestereja, jotka soittavat sekä kansan- että taidemusiikkia.[3]
Eduard Tubin sävelsi balalaikalle konserton.
Tunnetuimpia suomalaisia balalaikansoittajia on ollut venäläissyntyinen Ivan Putilin.[4] Helsingissä toimii vuonna 1910 perustettu Helsingin balalaikkaorkesteri, joka soittaa alkuperäisillä venäläisillä kansansoittimilla venäläistä kansanmusiikkia, romansseja sekä viihde- ja klassista musiikkia sekä antaa alan koulutusta.[5]
Suomalaisen laulaja-lauluntekijä Litku Klemetin instrumentti on balalaikka.[6]