Bilitisin laulut
Pierre Louÿsin runokokoelma / From Wikipedia, the free encyclopedia
Bilitisin laulut (ransk. Les Chansons de Bilitis) on ranskalaisen kirjailijan Pierre Louÿsin eroottinen runokokoelma ja pseudokäännös, joka julkaistiin Pariisissa 1894. Teos oli näennäisesti käännös 500-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisnaisen runoista. Louÿs väitti Bilitisin olleen Sapfon rakastajatar, mutta todellisuudessa hän oli henkilönä täysin fiktiivinen. Suurin osa Bilitisin lauluista onkin Louÿsin omaa tuotantoa, mutta muutamat katkelmat ovat aitojen kreikkalaisten runojen inspiroimia. Tekstit ovat proosamuotoisia, kuten tuon ajan ranskalaisessa käännösrunoudessa oli tapana.
Bilitisin laulut | |
---|---|
Les Chansons de Bilitis | |
Ensipainoksen nimiösivu. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Pierre Louÿs |
Kieli | ranska |
Genre | proosarunous, erotiikka, pornografia, pseudokäännös[1] |
Kustantaja | Librairie de l’art indépendant |
Julkaistu | 1894 |
Suomennos | |
Suomentaja |
Pentti Saaritsa (1997) Pertti Nieminen (2008) |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Bilitisin laulut uudisti ranskalaista kirjallisuutta kuvaamalla naisen seksuaalisuutta vilpittömästi ja suorasukaisesti. Samalla se esitteli uudenlaisen tulkinnan käännöksestä, kirjoittajuudesta ja asiantuntemuksesta. Skandaalinkäryinen sisältö ja väitteet sensaatiomaisesta arkeologisesta löydöstä toivat teokselle välitöntä suosiota. Huijaus paljastui nopeasti, mutta runoja ylistettiin senkin jälkeen onnistuneiksi pastisseiksi ja seksuaalisesti kiihottaviksi. Kehuja sai myös Louÿsin asiantuntemus, ja monet varhaiset kriitikot suhtautuivat kirjaan itsenäisen taideteoksen sijaan historiantutkimuksena.
Kuvaukset naisten välisestä rakkaudesta toivat Bilitisin lauluille kulttisuosion, ja sillä oli merkittävä vaikutus 1900-luvun alun lesbokulttuuriin ja -taiteeseen. Yhdysvaltojen ensimmäinen lesbojen etujärjestö jopa omaksui nimekseen Daughters of Bilitis. Sittemmin feministisesti suuntautuneet tutkijat ovat kuitenkin arvostelleet teosta sen pornografisesta naisrakkauden kuvauksesta.
Claude Debussy teki 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Bilitisin laulujen pohjalta useita sävellyksiä. Myöhemmin myös muut säveltäjät ja kuvataiteilijat ovat hyödyntäneet aihetta. Vuonna 1977 ilmestyi David Hamiltonin ohjaama elokuva Bilitis – tyttö ja unelma. Bilitisin lauluja ei ole suomennettu kokonaisuudessaan, mutta joitakin yksittäisiä kokoelmaan kuuluvia runoja on. Myös Debussyn Bilitis-sävelmiä on esitetty suomeksi.