DNS
internetin nimipalvelujärjestelmä / From Wikipedia, the free encyclopedia
DNS (engl. Domain Name System eli nimipalvelujärjestelmä) on hajautettu järjestelmä, jonka avulla voidaan nimetä tietokoneita ja palveluja Internetissä tai muissa IP-verkoissa. Se on tärkeä osa internetin infrastruktuuria, ja se toimii puhelinluettelon tavoin kääntäen verkkotunnuksia IP-osoitteiksi (esimerkiksi fi.wikipedia.org on 185.15.59.224).[1][2]
Tämä artikkeli kertoo internetin nimipalvelujärjestelmästä. Muita merkityksiä kerrotaan täsmennyssivulla.
Internetin laitteet kommunikoivat keskenään pitkien numeeristen IP-osoitteiden avulla, joiden muistaminen sellaisenaan olisi hankalaa ja epäkäytännöllistä.[2]
Nimipalvelun toteuttavia palvelimia kutsutaan nimipalvelimiksi ja niitä on neljää eri tyyppiä:[3][4]
- Paikallinen nimipalvelin (engl. resolver) vastaa käyttäjien nimipalvelupyyntöihin ja hakee niihin vastaukset muilta nimipalvelimilta.
- Virallinen tai auktoritatiiviset nimipalvelin (engl. authoritative nameserver) sisältää ja tarjoaa tietyn verkkotunnuksen DNS-tietueet eli IP-osoitteet, joihin verkkotunnus osoittaa.
- Verkkotunnuspalvelin (engl. TLD nameserver) ohjaa pyynnöt oikealle viralliselle nimipalvelimelle. Niitä on jokaista verkkotunnuspäätettä (kuten .com, .fi, .org...) kohden, ja ne sisältävät nimipalvelintiedot kaikille verkkotunnuksille, jotka loppuvat kyseiseen päätteeseen. Niitä hallitsee IANA.
- Juuripalvelin (engl. root nameserver) ohjaa pyynnöt oikealle verkkotunnuspalvelimelle. Niitä on yhteensä 13 kappaletta, ja niitä hallitsee IANA.