Emil du Bois-Reymond
From Wikipedia, the free encyclopedia
Emil Heinrich du Bois-Reymond (7. marraskuuta 1818 – 26. joulukuuta 1896)[1] oli saksalainen fyysikko ja fysiologi. Häntä pidetään sähköfysiologian kokeellisen tutkimuksen isänä.
Emil du Bois-Reymond | |
---|---|
Emil du Bois-Reymond noin vuonna 1870 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. marraskuuta 1818 Berliini, Preussi |
Kuollut | 26. joulukuuta 1896 (78 vuotta) Berliini, Saksa |
Kansalaisuus | saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Humboldt-yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Johannes Müller |
Instituutti | Humboldt-yliopisto |
Oppilaat | Isidor Rosenthal ja Eduard Hitzig |
Tutkimusalue | fysiologia |
Tunnetut työt | hermojen toimintapotentiaali |
Infobox OK |
Du Bois-Reymond opiskeli sekä isänsä kotimaassa Sveitsissä että Berliinissä teologiaa, filosofiaa, psykologiaa, antropologiaa, maantiedettä, meteorologiaa, lääketiedettä ja fysiologiaa. Hän teki gradunsa sähkökaloista, ja tutki siitä lähtien liki neljänkymmenen vuoden ajan sähköisiä toimintoja eläinkunnassa. Hän ehti opettaa viiden vuoden ajan myös anatomiaa Berliinin taideakatemiassa.[2]
Hänet muistetaan myös tieteen mahdollisuuksien rajoja koskeneesta pohdiskelustaan, joka johti hänet sanomaan eräiden suurimpien arvoitusten osalta: ”Ignoramus et ignorabimus.” (”Emme tiedä emmekä tule tietämään.”)