Euroopan sosiaalinen peruskirja
From Wikipedia, the free encyclopedia
Euroopan sosiaalinen peruskirja muodostaa Euroopan neuvoston ihmisoikeusulottuvuuden toisen puolen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Sen tavoitteena on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa asettamalla sopimusvaltioille vähimmäisvaatimuksia, joihin niiden on sitouduttava.
Se allekirjoitettiin Torinossa 1961 ja tuli voimaan 1965. Suomi allekirjoitti sen vasta vuonna 1991. Tällä hetkellä sosiaaliseen peruskirjaan on liittynyt 22 Euroopan neuvoston jäsenmaata. Sopimusta on myöhemmin täydennetty lukuisilla lisäpöytäkirjoilla. Uudistettu sosiaalinen peruskirja allekirjoitettiin Strasbourgissa 1996 ja se tuli Suomen osalta voimaan 2002[1].
Osa peruskirjan turvaamista oikeuksista on turvattu myös muissa kansainvälisissä sopimuksissa kuten kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimuksissa.