From Wikipedia, the free encyclopedia
Ferenc Krausz (s. 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari[1]) on itävaltalais-unkarilainen[2] fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. Hänen ryhmänsä onnistui 2001 mittaamaan attosekunnin (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) mittaisia valopulsseja. Krausz jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Anne L’Huillier’n kanssa.
Ferenc Krausz | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopisto Budapestin yliopisto Wienin teknillinen yliopisto |
Instituutti |
Wienin teknillinen yliopisto Kvanttioptiikan Max Planck -instituutti Ludwig-Maximilians-Universität München |
Tutkimusalue | attosekuntifysiikka ja laserfysiikka |
Tunnetut työt | attosekunnin pituisten valopulssien mittaaminen |
Palkinnot |
Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto (2013) Wolfin palkinto (2022) Nobelin fysiikanpalkinto (2023) |
Krausz opiskeli 1981–1985 sähkötekniikkaa Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopistossa ja teoreettista fysiikkaa Budapestin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Wienin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui 1991 tohtoriksi laserfysiikasta.[2]
Krausz jäi valmistumisensa jälkeen Wienin teknilliseen yliopistoon ja suoritti 1991–1993 habilitaatiota. Hän toimi Wienissä 1996–1998 associate professorina ja 1999–2004 sähkötekniikan professorina.[3] Wienissä Krauszin tutkimusryhmä onnistui vuonna 2001 luomaan ja mittaamaan attosekunnin (sekunnin miljardisosan miljardisosa) mittaisia ultraviolettisäteilyn pulsseja. Tutkimus oli synnyttämässä uutta attosekuntifysiikan tutkimusalaa.[4]
Krausz aloitti 2003 Kvanttioptiikan Max Planck -instituutin johtajana ja 2004 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kokeellisen fysiikan professorina.[2]
Krausz on saanut urastaan useita tunnustuksia. Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto meni 2013 hänelle ja Paul Corkumille työstä, joka on mahdollistanut elektronien äärimmäisen nopean liikkeen havaitsemisen jopa attosekuntien tasolla.[5] Wolfin palkinnon Krausz jakoi puolestaan Corkumin ja Anne L’Huillier’n kanssa. Heidän palkintoansa perusteltiin ultranopean lasertieteen ja attosekuntifysiikan uranuurtajina.[4] Krausz, L’Huillier ja Pierre Agostini palkittiin 2023 myös Nobelin fysiikanpalkinnolla.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.