Fin de siècle
Euroopan kulttuurin ilmapiiri 1800-luvun lopussa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Fin de siècle (ransk. fin de siècle ”vuosisadan loppu”, ääntämys [fɛ̃ də sjɛkl]) on 1890-luvulla syntynyt käsite, jolla kuvataan koko länsimaisen kulttuurin pysähtynyttä ja hienostelevaa ajanjaksoa 1800–1900-luvun vaihteen Euroopassa.[1] Ennen kaikkea se viittaa 1800-luvun lopun kirjalliseen ja taiteelliseen ilmapiiriin, johon liittyi hienostuneisuutta ja hienostelua, eskapismia, äärimmäisyyteen vietyä kauneudenpalvontaa, kyllästyneisyyttä, pitkästymistä ja muodikasta epätoivoa. Kirjallisuuteen viitattaessa käsitteellä tarkoitetaan lähinnä Ranskan dekadentti-runoilijoiden aloittamaa liikettä sekä Englannissa vaikuttanutta estetismiä.[2]
Käsite syntyi Ranskassa kuvaamaan väsähtäneen ironian, epäilevän asenteen ja nautinnonhalun leimaamaa olemassaolon tapaa. Nimitys on peräisin F. de Jouvenotin ja H. Micardin näytelmän nimestä vuodelta 1888.[3]