Happipitoisuus (limnologia)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Happipitoisuus on vesistöjen tutkimuksessa yksi luonnonveden ominaisuutta ilmaiseva suure, jolla pyritään selvittämään vesistön hydrologista ja ekologista tilaa. Toiset eliöt käyttävät ravintonaan happea, ja hapenpuute tappaa tällaiset eliöt vesistöstä. Merkittävä osa veden hapesta on liuennut sinne ilmasta. Eräät eliöt tuottavat itse happea veteen yhteyttämällä, ja vesistön korkeampi happipitoisuus voi kertoa jotain näiden eliöiden elinvoimasta. Happipitoisuus vaikuttaa merkittävästi myös luonnonveden kemialliseen tilaan. Happipitoisuudella tarkoitetaan yleensä kaasumaisen hapen liuennutta määrää litrassa vettä.[1][2]