Heimopataljoona 3
From Wikipedia, the free encyclopedia
Heimopataljoona 3 (HeimoP 3) oli jatkosodan (vuosina 1942–1944) aikana Suomen Puolustusvoimissa toiminut vapaaehtoisten pataljoona. Se oli yksi suomensukuisista kansoista muodostetuista heimosoturiyksiköistä. Heimopataljoona 3 koostui pääosin suomalaisten sotavangeiksi jääneistä, puna-armeijassa palvelleista, aunuksen-, tverin- ja vienankarjalaisista sekä inkeriläisistä ja vepsäläisistä sotilaista.[1][2] Pataljoonaan eivät liittyneet kaikki suomensukuiset sotavangit, vaan noin kolmannes heistä[3]. Pataljoonassa palveli myös suomalaisia, siperiansuomalaisia, amerikansuomalaisia, ainakin yksi ruotsinsuomalainen (mahdollisesti länsipohjalainen, sillä hän oli kotoisin Haaparannalta), ainakin yksi virolainen ja ainakin yksi saamelainen.[1][2]
Heimopataljoonan on arvioitu onnistuneen taistelutehtävissään hyvin, mutta ongelmiakin esiintyi, kuten kurittomuutta. Heimopataljoonan mielialan kuitenkin raportoitiin kehittyneen myönteiseen suuntaan erityisesti vuoden 1943 loppupuolella, kun yhä useamman pataljoonan miehen perhe tuli inkeriläissiirtojen myötä Suomeen. Raportin mukaan: ”inkeriläiset ja itäkarjalaiset alkoivat yhä selvemmin tuntea kohtalonyhteytensä kanta-Suomen kanssa".[4]