Hjalmar Appelgren-Kivalo
suomalainen arkeologi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Otto Hjalmar Appelgren-Kivalo (vuoteen 1906 Appelgren;[1] 5. huhtikuuta 1853 Hyrynsalmi – 26. heinäkuuta 1937 Helsinki) oli Suomen valtionarkeologi. Aarne Äyräpään mukaan hän oli Suomen ensimmäinen täysimittainen muinaisjäännösten kaivaja.[2]
Hjalmar Appelgren-Kivalo | |
---|---|
Hjalmar Appelgren | |
Hjalmar Appelgren-Kivalo vuonna 1920. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hjalmar Appelgren |
Syntynyt | 5. huhtikuuta 1853 Hyrynsalmi |
Kuollut | 26. heinäkuuta 1937 (84 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Helsingin yliopisto |
Tutkimusalue | arkeologia |
Infobox OK |
Hjalmar Appelgren-Kivalo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1884. Valmistumisensa jälkeen hänet nimitettiin yliopiston historialliskansatieteellisen museon amanuenssiksi. Toimen ohessa Appelgren-Kivalo toimi myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä lähes koko kauden 1885–1898. Tänä aikana hän oli mukana perustamassa vuosikirjoja Suomen museo sekä Finskt museum.[3]
Kun yliopiston museo yhdistettiin eräiden muiden museoiden kanssa vuonna 1893 muinaistieteellisen toimikunnan alaiseksi Valtion historialliseksi museoksi (nyk. Suomen kansallismuseo), Appelgren-Kivalo nimitettiin toimikunnan konservaattoriksi. Vuonna 1915 Hjalmar Appelgren-Kivalo nimitettiin J. R. Aspelinin kuoltua valtionarkeologiksi. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jääntiinsä saakka vuoteen 1926.[3]
Professorin arvonimi Appelgren-Kivalolle myönnettiin vuonna 1922.[3]
Hjalmar Appelgren-Kivalon puoliso vuodesta 1893 oli soitonopettaja Linda Elisabeth Elmgren (1868–1894). Heidät on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[4]