Hongkongista tuli Britannian siirtomaa oopiumsotien päätteeksi 1800-luvun loppupuoliskolla. Britannian ja Qing-dynastian välisten sopimusten nojalla Hongkongin saari ja sen vastarannalla oleva Kowloonin niemimaa luovutettiin Britannialle ikuisiksi ajoiksi.[1] Vuonna 1898 Britannia vuokrasi loput nykyisen Hongkongin alueista, niin sanotut Uudet territoriot, 99 vuodeksi. 1900-luvun alussa Britannia harkitsi siirtomaan palauttamista Kiinalle, mutta muutti kantaansa toisen maailmansodan jälkeen, kun Japani valloitti Hongkongin. Kun Mao voitti Kiinan sisällissodan, Britannia päätti pitää kiinni Hongkongista.[2]
Kiinan kanta oli se, että Hongkong siirtyisi kokonaisuudessaan sille, vaikka vuokrasopimus koski vain Uusia territorioita. Kiina painotti, että se saattaisi tarvittaessa lähettää armeijansa vain yksinkertaisesti valloittamaan siirtomaan. Myöskin Hongkongin tai sen osien mahdollinen itsenäisyys ei ollut Kiinalle vaihtoehto.[3]
Neuvottelut siirtomaan tulevaisuudesta vuokrasopimuksen umpeutumisen jälkeen alkoivat vuonna 1979, kun Hongkongin kuvernööriMurray MacLehose vieraili Kiinassa, muttei saanut silloiselta johtajalta, Deng Xiaopingilta, juurikaan mitään konkreettista vastausta.[4]
Siirto tapahtui virallisesti 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta siten, että kaupungin suvereniteetti vaihtui keskiyöllä. [5]
Maanantaina 30. kesäkuuta 1997
(15:00 Hongkongin aika/07:00 Greenwichin aika) – Pekingin poliisi raivasi yli 60 000 ihmistä Taivaallisen rauhan aukiolta koko yön kestävän virallisen juhlagaalan viimeisiä valmisteluja varten Hongkongin luovuttamisen Kiinan kansantasavallalle .
(16:30 Hongkongin aika/08:30 Greenwichin aika) – Kuvernööri Chris Patten lähti virkatalosta kohti HMY Britanniaa kuvernöörin lipun lipunlaskuseremonian jälkeen. Seremonian aikana soitettiin "Last Post" ja Pattenin suosikki piippukappale "Highland Cathedral[6]
(18:15 Hongkongin aika/10:15 Greenwichin aika) – Auringonlaskun jäähyväisseremonia, jossa on Itä-Tamarin varuskunnan paraati Hongkongin rannoilla. Chris Patten aloitti viimeisen puheensa Hongkongin kuvernöörinä sanoilla "Tänään on juhlan, ei surun päivä". Bugle-kutsu "Sunset" soitettiin viimeisen kerran merkitsi Britannian merentakaisten Hongkongin joukkojen virallisten tehtävien päättymistä. Seremoniassa esitettiin myös Auld Lang Synen ja Rod Stewartin Rhythm of My Heart..[7]
(18:30 Hongkongin aika/10:30 Greenwichin aika) – Kiinan ulkoministeri Qian Qichen tapasi Britannian ulkoministerin Robin Cookin.
(20:45 Hongkongin aika/12:45 Greenwichin aika) – Pääministeri Tony Blair tapasi huippukokouksessa presidentti Jiang Zeminin.
(21:00 Hongkongin aika/13:00 Greenwichin aika) – Noin 500 Kansan vapautusarmeijan ajoneuvoa ylitti rajan Kiinasta Hongkongiin. Demokratian kannattajat protestoivat lakiasäätävässä neuvostossa Kiinan uutta hallintoa .
(22:00 Hongkongin aika/14:00 Greenwichin aika) – Pekingin juhlien, mukaan lukien live-esityksiä ja ilotulitteita, odotettiin kestävän 7 tuntia. Teema Beijing Blesses you Hong Kong oli valmisteilla.
(23:30 Hongkongin aika/15:30 Greenwichin aika) – Luovutusseremonia alkaa virallisesti. Walesin prinssi luki jäähyväispuheen kuningatar Elisabet II :n puolesta.
(23:59:00-23:59:48 Hongkongin aika/15:59:00-15:59:48 Greenwichin aika) –Hetki enen puoltayötäYhdistyneen kuningaskunnan lippu ja neljäs ja viimeinen Hongkongin brittiläinen siirtomaalippu (käytettiin vuosina 1959-1997) laskettiin hitaasti Britannian kansallislaulun"God Save the Queen" soidessa joka symboloi Britannian siirtomaavallan loppua Hongkongissa. Britannian ja Kiinan hymnien välillä oli 12 sekunnin tauko.[8]
Tiistaina 1 päivänä heinäkuuta 1997
(00:00:00 Hongkongin aika/00:00:00 Kiinan normaaliaika) –Hongkongin suvereniteetti siirtyy virallisesti Yhdistyneestä kuningaskunnasta Kiinan kansantasavallalle. Kiinan kansantasavallan lippu ja uusi Hongkongin lippu nostettiin samanaikaisesti Kiinan kansallislaulun "Vapaaehtoisten marssi" kanssa, mikä virallisesti merkitsi Kiinan vallan alkua Hongkongissa. Kiinan presidentti Jiang Zemin piti puheen, jossa hän ilmaisi optimisminsa "yksi maa, kaksi järjestelmän" -toteutuksen suhteen. Suuret juhlat alkavat mantereella ilotulitusnäytöksillä Tiananmenin aukiolla.
(01:30 Hongkongin aika/01:30 Kiinan normaaliaika) – Hongkongin konferenssi- ja messukeskuksessa pidettiin virkavalansaseremonia useille virkamiehille, mukaan lukien hallintojohtaja Tung Chee-hwalle hallinnon pääsihteeri Anson Chanille, talousministeri Donald Tsangille ja oikeusministeri Elsie Leungille.
(02:45 Hongkongin aika/02:45 Kiinan normaaliaika) – Väliaikainen lainsäätäjäelin piti ensimmäisen kokouksensa luovutuksen jälkeen hyväksyäkseen luovutukseen liittyviä lakeja.
(06:00 Hongkongin aika/06:00 Kiinan normaaliaika) – 4 000 - Kansan vapautusarmeijan joukkoja Hongkongin varuskunnasta saapuu maahan, ilmassa ja meritse.
(10:00 Hongkongin aika/10:00 Kiinan normaaliaika) – Hongkongin uusi hallitus isännöi juhlaa 4 600 vieraalle. Vasta nimitetty hallintojohtaja Tung Chee-hwa pitää avajaispuheensa.
(16:00 Hongkongin aika/16:00 Kiinan normaaliaika) – Kiinan pääministeri Li Peng pitää puheen Pekingissä Kansankongressipalatsissa pidetyssä vastaanotossa.
(18:00 Hongkongin aika/18:00 Kiinan normaaliaika) – Manner-Hongkongin ja kansainvälisten kuuluisuuksien festivaaliesitys Hongkongin Colosseumissa.
(19:00 Hongkongin aika/19:00 Kiinan normaaliaika) – Suuri kongressi ja taide-spektaakkeli alkaa Työläisten stadionilla Pekingissä.
(20:00 Hongkongin aika/20:00 Kiinan normaaliaika) – Victorian satamasta yli Causeway Baystä Hongkongin keskustaan alkaa ilotulitus.
Siirron yhteydessä sovittiin Hongkongin erityishallinnosta, joka on taattu sopimuksella vuoteen 2047 saakka. Kiina ei ole kertonut julkisuuteen, mitä se aikoo tehdä kaupungille tämän jälkeen, mutta vaihtoehtoina ovat erityisaseman säilyttäminen tai sen täysi poistaminen, tai jotain tältä väliltä.[10]
Kokoontumis- ja yhdistymisvapautta rajoitettiin uusille lailla joka kieltää Tiibetin ja Taiwann itsenäisyyden tukemisen.Uudet lait kieltävät Kiinan vastaisen kumouksellisen toiminnan
Hongkongin yhteiskuntajärjestelmä säilyi 50 vuoden ajan
Larry Diamond, Ramon H. Myers:Elections and Democracy in Greater China. OUP Oxford, 2001-05-10. ISBN 978-0-19-158351-3. Teoksen verkkoversio(viitattu 21.12.2021). (englanniksi)