Ibeerin kieli
From Wikipedia, the free encyclopedia
Ibeerin kieli oli Pyreneiden niemimaan itä- ja kaakkoisalueilla eläneen alkuperäiskansan puhuma kieli. Ibeereistä ei tiedetä paljoa, mutta he asuttivat aluetta vuosien 700–100 eaa. välillä. Ibeeri sammui muiden paleohispaanisten kielten (baskia lukuun ottamatta) joukossa 100–200-luvulle jaa. mennessä, kun niiden sijaan siirryttiin käyttämään latinaa. Historioitsija Menéndez Pidalin mukaan se saattoi kuitenkin säilyä joillain alueilla Visigoottien valtakunnan perustamiseen asti.[1]
Ibeerin kieli | |
---|---|
Ibeerin kieli vaaleanvihreällä |
|
Tiedot | |
Alue | Pyreneiden niemimaa, Välimeren rannikko |
Ajoitus | 700-luku eaa.–100-luku eaa. |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | isolaattikieli |
ISO 639-3 | xib |
Infobox OK |
Ibeerin kielestä on säilynyt joukko piirtokirjoituksia, ja niitä pystytään lukemaan, mutta ei tulkitsemaan.[2] Niiden perusteella ei myöskään ole voitu selvittää, onko ibeeri sukua millekään muulle tunnetulle kielelle.[2] Kielen katsotaan olevan isolaattikieli.[3] Sen on arveltu olevan sukua baskin kielelle, koska baskin ja ibeerin numerojärjestelmät muistuttavat toisiaan.
Ensimmäiset kirjalliset todisteet ibeerin kielestä ovat peräisin 300-luvulta eaa. ja sata vuotta myöhemmin kieli alkoi kadota. Tähän vaikutti mm. se, että ensin karthagolaiset ja sitten roomalaiset valloittivat ibeerin kielen puhuma-alueita.[4]