Idiootti (romaani)
Fjodor Dostojevskin romaani / From Wikipedia, the free encyclopedia
Idiootti (ven. Идиот, Idiot) on Fjodor Dostojevskin romaani, joka ilmestyi venäjän kielellä vuonna 1868. Romaanin päähenkilö on ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pietarin seurapiireihin.[1]
Idiootti | |
---|---|
Идиот | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Fjodor Dostojevski |
Kieli | venäjä |
Julkaistu | 1868–1869 |
Suomennos | |
Suomentaja |
V. K. Trast, 1929 Juhani Konkka, 1968 Olli Kuukasjärvi, 2010 |
Kustantaja |
Otava (1929 ja 2010) WSOY (1968) |
Julkaistu | 1929 |
Sivumäärä | 715 |
ISBN | 951-0-31680-6 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Myškin on epilepsiaa sairastaessaan ollut pitkiäkin aikoja täysin ulkopuolisena arkielämästä, ja tästä sekä siitä syystä että hän on ympäristön mielestä naiivilla tavalla hyväntahtoinen, häntä pahansuovasti kutsutaankin idiootiksi. Idiootti sisältää myös varhaisia eksistentialistisia piirteitä. Ruhtinaan hahmossa on nähty yhteyksiä kirjailijaan muun muassa siinä, että kirjailijan kuoleman jälkeen on väitetty että Dostojevski ehkä itse sairasti epilepsiaa.[2]
Romaanin rakenteessa voi nähdä kirjoitus- ja julkaisuolosuhteiden vaikutuksen: Dostojevskin romaanit ilmestyivät usein jatkokertomuksina lehdissä, ja lukujen päättäminen yllättävään juonenkäänteen ennakoimiseen varmisti lehden lukijoiden mielenkiinnon. Tapahtumien pyörteissä Dostojevski esittää kuitenkin myös psykologisesti tarkkanäköisen tutkielman rakkauden monimuotoisuudesta, sen kristillisistä ja romanttisista variaatioista.[1]
Idiootti oli Dostojevskin alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitettu Venäjän nousevan kapitalismin ja rahaporvariston kritiikiksi. Lopullisessa muodossaan romaanin kritiikki kohdistuu kuitenkin ennen muuta pietarilaisylimystöön, jonka laskelmoivan juonittelun ja moraalittomuuden Myškinin naiivi ja hyvätahtoinen hahmo paljastaa. Samalla romaanista kasvaa yleismaailmallinen tutkielma hyvyydestä ja kauneudesta. Myškinin sanoista "maailman pelastaa kauneus" on tullut Dostojevskin tuotannosta irrotettu monitulkintainen aforismi. Romaanin kirjoittamisen aikoihin kirjailija matkusteli Euroopassa, ja hänen siellä näkemänsä renessanssitaide teki kirjailijaan lähtemättömän vaikutuksen. Erityisen voimakkaasti Dostojevski koki Dresdenissä näkemänsä Hans Holbein nuoremman maalauksen Kristuksen ruumis haudassa. Kirjallinen malli Myškinille oli Dostojevskin ihailema Cervantesin Don Quijote, jonka surullista ja toisinaan koomista hahmoa Dostojevski piti kristillisyyden esikuvana.[1]