Ilves
nisäkäslaji / From Wikipedia, the free encyclopedia
Ilves (Lynx lynx)[1] on keskikokoinen kissaeläin, joka on yksi laajimmalle levittäytyneistä kissoista. Sen asuinalue käsittää suuren osan Euraasiaa, ja sen kanta on vahvimmillaan Venäjällä, Fennoskandiassa, Baltiassa ja Karpaateilla. Lajin tunnusomaista elinympäristöä ovat pohjoiset havumetsät, mutta Keski-Aasiassa lajia tavataan jopa pensaistoissa ja ruohoaroilla.
Ilves | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
Alaheimo: | Kissat Felinae |
Suku: | Ilvekset Lynx |
Laji: | lynx |
Kaksiosainen nimi | |
Lynx lynx |
|
Synonyymit | |
|
|
Ilveksen levinneisyys |
|
Alalajit[3] | |
|
|
Katso myös | |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK |
Ilveksen tunnusomaisia piirteitä ovat tupsukorvat, paksu ja yleensä kirjava turkki sekä isot tassut. Ilves syö monenkokoisia eläimiä hiiristä sorkkaeläimiin. Se on keskittynyt sorkkaeläimiin, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa jäniseläinten osuus kasvaa. Ilves on yksineläjä ja liikkuu pääosin hämärän aikaan ja öisin. Koiraat ja naaraat ovat yhdessä vain kevättalvella lyhyen kiima-ajan. Naaras synnyttää tavallisesti yhden tai kaksi poikasta.
Ilveksen levinneisyysalue oli aiemmin laajempi, mutta se hävitettiin monin paikoin Länsi- ja Keski-Euroopasta, minne se on 1900-luvun puolivälin jälkeen palautusistutettu. Ilves on suojeltu monissa maissa, mutta esimerkiksi Suomessa sitä saa poikkeusluvalla metsästää. Ilveksestä ei ole kuin aivan poikkeustilanteissa vaaraa ihmisille, mutta esimerkiksi Norjassa se kaataa huomattavia määriä lampaita.
Ilves on harvinainen eurooppalaisessa tarinaperinteessä, mutta sen mukaan on nimetty muun muassa tähdistö. Suomessa se on kuva-aiheena monissa vaakunoissa, ja se on myös Kanta-Hämeen maakuntaeläin.