Individualistinen anarkismi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Individualistinen anarkismi viittaa useisiin anarkistisiin suuntauksiin, jotka asettavat yksilön ja hänen tahtonsa etusijalle kaikkiin ulkoisiin tekijöihin nähden: näitä ovat ryhmät, yhteisöt, valtiot, perinteet ja ideologiset järjestelmät.[1][2]
Individualistinen anarkismi viittaa ryhmään eri filosofioita, joilla on toisistaan eroavia näkemyksiä. Ensimmäinen individualistis-anarkistinen ajattelija oli William Godwin[3], muita muun muassa Henry David Thoreau (transsendentalismi)[4], Josiah Warren ("itseomistajuus"), Lysander Spooner ("luonnonoikeus"), Pierre-Joseph Proudhon (mutualismi), Herbert Spencer ("yhtäläisen vapauden laki")[5], Max Stirner (egoistinen anarkismi)[6] sekä nykyään muun muassa David Friedman ja Murray Rothbard (anarkokapitalismi eli markkina-anarkismi)[7].
Kuuluisa 1800-luvun individualistinen anarkisti Benjamin R. Tucker katsoi: "Jos yksilöllä on oikeus hallita itseään, kaikki ulkoinen hallinto on tyranniaa."[8]