Julija Tšepalova
venäläinen maastohiihtäjä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Julija Anatoljevna Tšepalova (ven. Юлия Анатольевна Чепалова; s. 23. joulukuuta 1976 Komsomolsk, Venäjä) on uransa lopettanut ja Venäjää edustanut maastohiihtäjä ja kaksinkertainen henkilökohtainen olympiavoittaja, joka kuuluu evenkien[1] kansaan. Hyvänä luistelijahiihtäjänä tunnettu Tšepalova nousi suuren yleisön tietoisuuteen Naganon olympialaisissa voittaessaan vapaan tyylin 30 kilometrin kilpailun.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Julija Tšepalova | |||
Maa: Venäjä | |||
Naisten maastohiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Nagano 1998 | 30 km (v) | |
Kultaa | Salt Lake City 2002 | sprintti (v) | |
Kultaa | Torino 2006 | 4×5 km viesti | |
Hopeaa | Salt Lake City 2002 | 10 km (p) | |
Hopeaa | Torino 2006 | 30 km (v) | |
Pronssia | Salt Lake City 2002 | 15 km (v) | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Lahti 2001 | 4×5 km viesti | |
Kultaa | Oberstdorf 2005 | yhdistelmäkilpailu | |
Hopeaa | Oberstdorf 2005 | 10 km (v) | |
Hopeaa | Oberstdorf 2005 | 4×5 km viesti | |
Pronssia | Lahti 2001 | sprintti | |
Pronssia | Oberstdorf 2005 | parisprintti |
Julija Tšepalova on naimisissa uransa jo myös lopettaneen hiihdon maailmanmestarin Vasili Rotsevin kanssa[2] ja heillä on kaksi lasta. Kauden 2006–2007 Tšepalova jätti väliin raskauden vuoksi. Toisen lapsen syntymän jälkeen Tšepalova harjoitteli ampumahiihtoa ja ensimmäisen ampumahiihtokilpailunsa hän kävi marraskuussa 2007 Kontiolahdella.[3] Loppukaudesta 2007–2008 hän osallistui hiihdon maailmancupiin parhaan sijoituksen ollessa 22:s Oslossa 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa.
Elokuussa 2009 venäläinen All Sport -uutistoimisto kertoi Tšepalovan jääneen kiinni EPO-hormonin käytöstä maailmancupin kilpailussa saman vuoden tammikuussa. Venäjän hiihtoliiton puheenjohtaja Vladimir Loginov kertoi Tšepalovan ilmoittaneen lopettavansa uransa.[4] Tšepalova asetettiin joulukuussa 2009 kahden vuoden kilpailukieltoon, joka lasketaan alkaneen elokuusta. Tšepalova valitti asiasta kuitenkin vielä urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen, joka kuitenkin hylkäsi valituksen ja piti kahden vuoden kilpailukiellon voimassa.[5]