Juutalaissiirtokunta
From Wikipedia, the free encyclopedia
Juutalaissiirtokunnat (hepr. התנחלות, hitnaḥlut) ovat Israelin perustamia juutalaisten asuinalueita kuuden päivän sodassa vuonna 1967 vallatuille alueille Gazassa ja Länsirannalla, jotka Yhdistyneiden kansakuntien jakosuunnitelman mukaisesti olisivat Palestiinan valtion aluetta, sekä Golanin kukkuloilla, jotka Israel valtasi samassa sodassa Syyrialta. [1]
Israelilaiset ovat laajentaneet siirtokuntiaan ja perustaneet uusia. Niissä asui 700 000 ihmistä vuonna 2019 eli noin kymmenen prosenttia Israelin väestöstä.[2] Länsirannalla eli Israelin mukaan Juudeassa ja Samariassa[1] on sekä Israelin hyväksymiä että laittomia siirtokuntia. Valtaosa maailman valtioista on vastustanut siirtokuntien perustamista. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on tuominnut ne laittomiksi vedoten Geneven neljännen sopimuksen 49. artiklan kuudenteen pykälään, joka kieltää väestösiirrot vallatuille alueille.[3] Yhdysvallat on etenkin republikaanipresidenttien aikana pitänyt siirtokuntia kansainvälisen oikeuden mukaisina.[4][5]
Euroopan unionin kanta on ollut, että Israelin siirtokuntapolitiikka murentaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu juutalaisten ja arabien väliseen konfliktiin.[2] YK katsoi vuonna 1967 päätöslauselmassaan 242, että kestävä ratkaisu ja tie rauhaan on kahden valtion malli, jossa Israel vetäytyy vuoden 1967 miehitysalueiltaan ja kaikki osapuolet sitoutuvat väkivallattomuuteen. Israel on hyväksynyt ehdotuksen, Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) ei, sillä PLO ei hyväksy Israelin olemassaoloa.