Kreikan pimeät vuosisadat
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kreikan pimeät vuosisadat ovat mykeneläisen kulttuurin tuhoutumisen ja antiikin kreikkalaisen kulttuurin muotoutumisen välinen aikakausi noin 1100–900/800 eaa. Se oli levotonta aikaa, jolloin kulttuuri taantui, väestö väheni, yhteisöt köyhtyivät ja kirjoitustaito katosi. Samaan aikaan Kreikka siirtyi pronssikaudelta rautakaudelle.[1][2][3]
Pimeät vuosisadat ovat saaneet nimensä siitä, että aikakausi tunnetaan sitä edeltänyttä ja seurannutta aikaa huonommin. Ajalta on säilynyt vain arkeologista aineistoa, ja sitäkin muita kausia huonommin, sillä rakennuksia ei kaudella tehty kivestä. Esineistöstä tunnetaan pääasiassa keramiikkaa. Kirjoitustaidon puuttumisen vuoksi ajalta ei myöskään ole kirjallista aineistoa. Toisaalta uudempi arkeologinen tutkimus on lisännyt tietämystä ajasta huomattavasti, minkä seurauksena nimitystä ”pimeät vuosisadat” on myös arvosteltu tutkijoiden parissa. Aikaa voidaan kutsua myös Kreikan varhaiseksi rautakaudeksi.[2]
Arkeologisten kausien mukaan pimeät vuosisadat voidaan jakaa kahteen osaan. Mykeneläisen kulttuurin romahdusta välittömästi seurannut aika noin 1100–1050 eaa. tunnetaan submykeneläisenä kautena. Kreetalla sitä vastaa subminolainen kausi. Näitä seurasi noin 1050–900 eaa. protogeometrinen kausi.[1] Joskus pimeiden vuosisatojen katsotaan jatkuvan vielä tätä seuranneelle varhaiselle geometriselle kaudelle noin 900–800 eaa., tai käsittävän lähes koko geometrisen kauden ainakin noin vuoteen 776/750 eaa. saakka.[2]
Monet suuret mykeneläisaikojen suuret keskukset kuten Mykene, Knossos ja Pylos romahtivat kauden alussa, ja ulkomaankauppa taantui. Kaupunkien tuhon syynä pidetään monesti vieraiden valloittajien saapumista maahan. Vieraat valloittajat saattoivat olla merikansoja tai doorilaisia. Osan kaupungeista saattoivat kuitenkin hävittää katovuodet, maanjäristykset, sisäiset levottomuudet tai kaupunkien väliset keskinäiset sodat. Rauta saapui aiemman pronssin tilalle pimeän kauden alussa. Alussa jäljelle jääneitä keskuksia johti soturiaateli. Kauden keramiikka oli submykeneläistä, protogeometristä ja geometristä keramiikkaa. Kausi päättyi antiikin Kreikkalaisen kulttuurin nousuun, mikä näkyy muun muassa polisten eli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden synnyssä sekä aakkoskirjoituksen käyttöönotossa.