From Wikipedia, the free encyclopedia
Kulkunen eli peltru eli malamari on ontto metallinen pallo, jonka sisällä on jotakin helisevää ainetta. Palloja voidaan liittää usein yhteen vaikkapa erilaisiin kädensijoihin tai hihnoihin, jolloin aikaan saatua astiaidiofonista soitinta kutsutaan monikossa kulkusiksi.[1]
Kulkuset ovat tavallisesti läpimitaltaan 1–5 cm. Soittimen arvellaan olevan aasialaista alkuperää, mutta se on ollut pitkään tunnettu myös muissa sivilisaatioissa. Euroopassa jo kivikautisista hautapaikoista on löydetty savisia kulkusia.[1] Suomessa on muinaisjäännösten yhteydestä löydetty satoja rautakautisia kulkusia, jotka on arkeologisten ajoitusmenetelmien perusteella ajoitettu 400–1200-luvuille. Rautakautisten löytöjen kulkusissa valmistusaineena on tavallisimmin lyijy- tai lyijytinapronssi, mutta joskus myös rautapelti.[2]
Kulkusia on aluksi käytetty lähinnä koristeina tai eräänlaisina suojeluvälineinä. Musiikkiin niitä alettiin käyttää keskiajalla. Soitinta käytetään erityisesti maalaistunnelman symbolina ja se kuvaa musiikissa usein hevosreellä ajamista.[1]
Pieniä kulkusia sanotaan joskus tiu'uiksi. Kulkusia on perinteen mukaan myös esimerkiksi tonttujen päähineissä ja joulupukin porojen kaulapannassa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.