Lapinjärven kirkko
kirkko Lapinjärvellä From Wikipedia, the free encyclopedia
Lapinjärven kirkko (ruots. Lappträsk kyrka) on valmistunut vuonna 1746 aivan Lapinjärven keskustaan. Kirkkoa kutsuttiin aikaisemmin Ruotsalaiseksi kirkoksi tai isoksi kirkoksi. Tasaristin muotoisessa kirkossa on noin 450 istumapaikkaa. Kirkon länsipuolella on Suomalaiseksi kirkoksi kutsuttu Lapinjärven pikku kirkko, joka on valmistunut 1744. Sekä Lapinjärven suomalainen että ruotsalainen seurakunta käyttävät nykyään molempia kirkkoja;[1][2] vuodesta 2019 kyseessä ovat Agricolan suomalainen ja ruotsalainen seurakunta, jotka toimivat sekä Lapinjärvellä että Loviisassa.
| Lapinjärven kirkko Lappträsk kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Lapinjärvi |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricolan ruotsalainen seurakunta |
| Rakentamisvuosi |
1746 tapuli 1827 |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 450 |
 |
|
Ensimmäiset kirkot
Ei ole täyttä selvyyttä, milloin Lapinjärven kappeliseurakunta on syntynyt, sillä 1300-luvulla se on kuulunut Pernajan kappeliseurakuntaan. Vuonna 1414 mainitaan Pyhän Laurin kappeli, jonka arvioidaan sijainneen Ingermaninkylässä, josta se on myöhemmin 1400-luvulla siirretty Kirkonkylään: Matiaksen kappeli kirkonkylästä mainitaan vuoden 1556 asiakirjassa. Kappeli on perustettu siksi, että lapinjärveläisten ei olisi tarvinnut lähteä kirkkoon Pyhtäälle tai Pernajaan.[3]
Kappeli purettiin vuonna 1663 ja tilalle rakennettiin uusi ja suurempi kirkko. Purkutyöt aloitettiin keväällä, ja jo vuoden lopussa kirkko oli käytössä. Kirkon viereen oli suunnitteilla uusi kirkko, joka saatiin valmiiksi 1700-luvun alussa. Tätä kirkkoa kutsuttiin Suomalaiseksi kirkoksi, kun taas vanhempaa kirkkoa Ruotsalaiseksi kirkoksi.[4]
Kirkkojen palaminen ja uusien kirkkojen aika
Salama sytytti Ruotsalaisen kirkon tuleen 29. kesäkuuta 1742, myös muutaman sylen (noin viiden metrin) päässä ollut Suomalainen kirkko paloi. Kellotapuli säästyi tulipalolta. Myös kirkon arvoesineet säästyivät; ne oli viety turvaan Ruotsiin, koska vuonna 1742 oli käynnissä Hattujen sota Venäjän ja Ruotsin välillä.[4]
Kirkkojen tuhoutumisen jälkeen syksyllä päätettiin rakentaa uudet kirkot. Suomi oli miehitetty ja taloudelliset resurssit olivat ryöstöjen jäljiltä heikot, joten syntyi kiistaa kirkkojen rakentamisesta: rakennetaanko ensin Suomalainen kirkko vai Ruotsalainen kirkko tai rakennetaanko vain yksi kirkko. Lopulta päätettiin, että ruotsinkieliset rakentavat Ruotsalaisen kirkon ja suomenkieliset Suomalaisen kirkon. Jokainen tila osallistui rakennustöihin tuomalla muun muassa tukkipuuta sekä tekemällä päivätöitä.[4]
Ruotsalaista kirkkoa alettiin rakentaa alkukesästä 1743. Rakennusmestari Jacob Bäckman johti töitä. Hän rakensi myös katot, lattian ja penkit. Henrik Porthan piti ensimmäisen saarnan uudistetussa kirkossa 3. heinäkuuta 1744. Saarnastuoli rakennettiin alkuvuodesta 1745 ja maalattiin vuonna 1746, jolloin koko kirkko oli valmis. Kirkon rakentaminen oli vaatinut jokaiselta tilalta 55 päivätyötä, 14 hirttä, viisi lattialautaa, 36 lankkua, 200 kattopannua, 14 vetonaulaa, sata tuohilastua ja neljä penkkilautaa. Osa kustannuksista rahoitettiin koko valtakunnassa Lapinjärven kirkkojen hyväksi kerätyllä kolehdilla.[4] Kirkko laudoitettiin vuosina 1806 ja 1807 ja maalattiin vuonna 1816. Se rapattiin ulkoa vuonna 1871.[5]
Almar Fabritius Kagaalin edustajana ilmaisi jyrkän vastalauseensa vuonna 1902 Lapinjärven kirkossa esitettäväksi tarkoitettua asevelvollisuuskuulutusta vastaan. Tästä syystä hänet asetettiin syytteeseen kirkkorauhan häpäisemisestä. Fabritius sai kuitenkin vapauttavan tuomion.
Istumajärjestys
Vuonna 1750 Lapinjärven Ruotsalaisen kirkon ensimmäiset penkit oli varattu Sjökullan, Porlammin ja Mariebergin kartanoiden herrasväelle. Seuraavalla rivillä istui korkea-arvoisia upseereita vaimoineen. Kolmas rivi oli aliupseereille ja muille säätyläisille. Neljännellä rivillä istuivat herrasväen palvelijat, kamarineidot ja lukkarin vaimo. Viides rivi oli kirkkoväärtin ja kuudennusmiesten penkkirivi. Talonpoikien penkit alkoivat riviltä kuusi, naisten puolelta riviltä viisi. Torpparit ja loiset istuivat kirkon perällä. Ne, jotka eivät mahtuneet penkeille, joutuivat istumaan lehtereillä.[4]
Kellotapuli säästyi vuoden 1742 tulipalolta, mutta oli jo vuonna 1760 huonossa kunnossa. Samana vuonna päätettiin rakentaa uusi. Seuraava talvi oli kuitenkin niin runsasluminen, että rakennustöitä lykättiin vuodella. Vuonna 1763 lapinjärveläiset päättivät sittenkin vain korjata kellotapulin. Vasta 1820-luvulla yli satavuotiaan kellotapulin kohtalo otettiin uudestaan esille. Uusi rakennettiin vuonna 1827; sen on todennäköisesti suunnitellut Carl Ludvig Engel.[6]
Kellotapulin pienemmän kellon on valanut ruotsalainen Gerhard Meyer vuonna 1759. Kellossa on teksti ”Kommer låter os gå uppå Herrans berg til Jacop Guds hus” (suom. Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin) Jesajan kirjasta (Jes. 2:3). Suurempi kello on vuodelta 1818 ja se on ostettu Pietarista 695 ruplalla.[7] Kellojen soittomekanismi sähköistettiin 1963.[8]
Kirkon kalleuksiin kuuluvat ehtoolliskalkki sekä öylättilautanen, jotka ovat vuodelta 1615.[8] Öylättirasia on vuodelta 1703. Kirkon kaksi messukasukkaa ovat vuosilta 1766 ja 1864;[8] ne ovat Kansallismuseon arkistoissa. Vuonna 1954 ruotsalaiset marttayhdistykset lahjoittivat uuden messukasukan.[9]
Alttarin yläpuolella oleva suuri puinen krusifiksi on todennäköisesti peräisin Pernajasta.[8] Kirkon saarnastuolin on tehnyt haminalainen puuseppä Theito vuonna 1745. Saarnastuolin koristeet ovat maalanneet Simon Galenius ja lukkari Westman. Koristeet löytyivät uudestaan vuonna 1998, kun 1800–luvulla maalattu valkoinen maali poistettiin.[4][6]
Kirkossa on useita kattokruunuja. Eteläisen ristivarren kruunun on lahjoittanut Paul Thorwall 1932. Länsisakaran kruunun on lahjoittanut paikallinen kruununvouti Daniel Walle vuonna 1830. Kirkon suuremman kristallikruunun on seurakunta ostanut vuonna 1851 ja pienemmän on lahjoittanut Adolfina Sjöman vuonna 1882.[10] Eteläsakaran seinällä on kaksi Paul Thorwallin lahjoittamaa puuenkeliä.[8]
Vuonna 1895 maalattu alttaritaulu on Alexandra Såltinin tekemä. Sakariston seinällä on vihkiryijy, jonka paikalliset marttayhdistykset ovat lahjoittaneet 1957. Sakaristossa on myös apostoli Pietaria esittävä taulu.[10]
Urut
Ruotsalaisen kirkon vanhat urut myytiin 1860 Suomalaiselle kirkolle 450 ruplalla. Uudet urut rakensi kaksi vuotta myöhemmin valkjärveläinen Th. Buchert 1 600 ruplalla. Varat saatiin pitäjänmakasiinirahastosta.[4] Kyseisiä urkuja käytettiin aina 1970-luvulle, jolloin kumpaankin kirkkoon hankittiin uudet urut Kangasalan Urkutehtaalta.[8]
Lasimaalaukset
Kirkon lasimaalaukset ovat Lennart Segerstrålen tekemiä.[6] Lasimaalaukset esittävät Jeesuksen vertauksen kylvämisestä (Matt. 13, Mark. 4.).[9] Vasemmanpuoleinen ikkuna kuvaa kuinka jyvästä kasvaa 30-, 60- ja 100-kertainen sato (Matt. 13:8; Mark. 4:8). Oikeanpuoleinen ikkuna taas kuvaa mitä tapahtuu, kun siemen kylvetään erilaisille maaperille (Matt. 13:4-7; Mark. 4:4-7). Sivuikkunassa kuvataan Jeesusta elämän leipänä (Joh. 6:35). Kaksi maalausta on kustantanut tilanomistaja Jonas Borup ja kolmas on seurakuntalaisten keräysvaroilla hankittu.[5]
Lapinjärvellä on perinteisesti haudattu vainajat kirkon läheisyydessä olevalle hautausmaalle, mutta nykyään suurin osa vainajista haudataan niin sanotulle uudelle hautausmaalle. Se on vanhasta hautausmaasta noin 400 metrin päässä. Lapinjärven sankarihaudat ovat uudella hautausmaalla. Siunauskappeli sijaitsee hautausmaan laidalla, se on kunnostettu vuosina 2003–2004 ja vihittiin käyttöön 7. marraskuuta 2004.[6]
Aivan kirkkojen vieressä on Katariinan puisto (myös Sibelius-puisto), jossa on Jean Sibeliuksen esi-isien kunniaksi pystytetty muistokivi.[11] Kellotapulin ja kylänraitin välissä, hautausmaan vieressä on teologian professori G. G. Rosenqvistin muistokivi.[9] Kirkkojen lähellä olevan hautausmaan keskellä on Suomen sisällissodan uhrien sankarihauta. Siunauskappelin vieressä on Kurt Simbergin suunnittelema muistomerkki.[6]
Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sankarihaudat ovat uudella hautausmaalla siunauskappelin läheisyydessä. Keskellä sankarihauta-aluetta on suuri muistomonumentti ja krusifiksi. Sankarihaudat kunnostettiin kesällä 2008. Alueelle on haudattu 136 sotilasta ja lottaa.[12]
- Pääartikkeli: Lapinjärven pikku kirkko
Pikku kirkko sijaitsee aivan isomman kirkon vieressä. Pikku kirkon rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 1744. Jokaiselta tilalta oli vaadittu kymmenen hirttä, seitsemän lattialautaa, 20 lankkua, 150 kattopaanua, kaksi vetonaulaa, 30 tuohilastua ja kaksi penkkilautaa. Kirkon rakensivat suurimmaksi osaksi Kimonkylän ja Porlammin tilat ja yksi tila Kirkonkylältä, yhteensä 48 tilaa. Rakennusmestarina toimi Eerikki Tikkala Porlammilta. Rakennustyö tehtiin nopeasti ja kirkko oli valmis jo 25. toukokuuta 1744. Saarnatuoli valmistui vuonna 1746. Kirkko maalattiin 1818.[4] Kirkko on pohjaltaan neliön muotoinen ja sinne mahtuu noin 150 henkeä.[5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
