Lex Nokia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Lex Nokia eli urkintalaki oli sähköisen viestinnän tietosuojalakiin ja eräisiin siihen liittyviin lakeihin tehtyjä muutoksia (hallituksen esitys 48/2008 vp). Laki tuli voimaan kesäkuun 2009 alussa, ja sen kumosi tietoyhteiskuntakaari tammikuun 2015 alussa.[1][2]
Lainmuutos antoi Suomen kaikille Internetin yhteisötilaajille kuten liikeyrityksille, yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja joillekin taloyhtiöille oikeuden selvittää verkkonsa käyttäjien tunnistamistietoja tiettyjen ehtojen täyttyessä. Laki salli tunnistamistietojen (kuten IP-osoite tai viestin vastaanottaja) selvittämisen ongelmatapauksissa, mutta viestinnän sisällön selvittäminen oli kielletty. Tunnistamistietojen tarkkailusta oli laadittava selvät ohjeet ja ilmoitettava käyttäjille sekä tietosuojavaltuutetulle. [3] Yhteisötilaajille tunnistamistietojen tutkiminen oli Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan tarkoitettu olemaan viimeinen keino puuttua verkon väärinkäyttöön, kun siitä olisi voinut aiheutua huomattavaa vahinkoa.[3]
1. helmikuuta 2009 Helsingin Sanomat (HS) kirjoitti Nokian uhanneen, että yhtiö lähtee Suomesta, jos lakia ei muuteta. Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen vastasi kirjoitukseen: ”Nokia ei ole uhkaillut muutolla eikä millään muullakaan. Tämä väite on aika hämmentävä. Helsingin Sanomien artikkeli on aika poleeminen; siinä on paljon virheitä ja väärinymmärryksiä.”[4] HS väitti nimeämättömiin lähteisiin perustuen, että lainmuutosta alettiin valmistella Nokian vaatimuksesta.[5] Toimittaja Petri Sajari kirjoitti lehden haastatelleen kymmeniä valmistelussa mukana olleita. Vuonna 2006 perustetussa työryhmässä oli 11 ihmistä, joista kahdeksan on kieltänyt tulleensa painostetuksi. [6]