Läpinäkyvyys
aineen ominaisuus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Läpinäkyvyys on aineen ominaisuus, joka kuvaa valon etenemistä aineen läpi ilman merkittävää sirontaa, niin että takana olevat esineet näkyvät selvästi.[1]
Läpinäkyvän aineen rajapinnalla osa valosta heijastuu, osa valosta menee läpi.[2] Läpimenevä valo muuttaa kulkusuuntaansa noudattaen Snellin lakia.