peli From Wikipedia, the free encyclopedia
Mahjong (perint.: 麻將; yksink.: 麻将; pinyin: májiàng; Wade–Giles: ma2chiang4) on Kiinasta peräisin oleva neljän hengen peli, jonka tavoitteena on muodostaa 17 nappulasta erilaisista yhdistelmistä koostuva voittokäsi. Pelin säännöistä on olemassa paljon erilaisia variaatioita, joissa onnella on vaihteleva merkitys. Pelin voittamiseksi tarvitaan tietoa pelimekaniikasta, todennäköisyyksien arvioimista ja hyvää onnea. Se voi päällipuolin vaikuttaa täysin onneen perustuvalta, mutta mestarilla täytyy olla shakin hallitsemiseen verrattava tietomäärä ja kokemus erilaisista käsistä ja pelitilanteista. Mahjongia pelataan perinteisesti neljä kierrosta, eli vähintään 16 erää. Tällainen peli kestää yleensä noin 1-3 tuntia.
Mahjongin varhaisvaiheet ovat joiltain osin hämärän peitossa. Markkinointimielessä levitetyissä tarinoissa kerrotaan muinaisista Kiinan keisareista, Kungfutsesta ja Nooan arkista. Ensimmäiset konkreettiset todisteet mahjongista ovat 1800-luvun loppupuolelta ja nykykäsityksen mukaan peli on lähtöisin Ningbosta, Zhejiang-provinssista. Se on kehitetty aikaisempien domino- ja korttipelien sekä kiinalaisten rahojen pohjalta. Kiinalaiset dominot ovat yhä osa peliä, mutta niiden tehtävä siinä on toimia pistelaskun apuvälineinä.
Mahjongia on pelattu ja pelataan yhä rahapelinä, mistä juontuvat nykyiset pistelaskujärjestelmät. Kommunistisen puolueen ottaessa vallan Kiinassa mahjong kiellettiin, koska ihmiset pelasivat rahasta vuorokaudet läpeensä sen sijaan että olisivat tehneet töitä.lähde?
Kiinalainen sivistyneistö pitää mahjongia rahvaan pelinä, eikä itsestään sivistynyttä vaikutelmaa antamaan pyrkivä kiinalainen myönnä edes osaavansa pelata sitä.lähde? Sivistyneistölle sopivana pelinä pidetään gota.
Mahjong vietiin Kiinasta Japaniin vuonna 1907. 1920-luvulla peli levisi Yhdysvaltoihin. Sekä japanilaiset että yhdysvaltalaiset kehittivät peliä monimutkaisemmaksi ja siitä julkaistiin monia sääntökokoelmia. The Mah Jong Association of Japan julkaisi säännöstön, jota on pidetty viime vuosikymmeninämilloin? eräänlaisena kansainvälisenä standardisäännöstönä. Amerikkalainen mahjong (usein Mah Jongg) taas poikkeaa täysin perinteisestä mahjongista.
Mahjongin säännöt ovat vaihdelleet suuresti maittain ja paikkakunnittain. Vuonna 1998 Kiinan valtiollinen urheilukomitea julisti mahjongin alaisekseen kilpalajiksi ja julkaisi standardisäännöt, jotka tulivat maailman tietoisuuteen lokakuussa 2002, kun niitä käytettiin ensimmäisessä mahjongin maailmanmestaruuskilpailussa Tokiossa. Ne tarkoitettiin virallisiksi kansainvälisiksi säännöiksi.
Lokakuussa 2005 perustettiin World Mahjong Organisation (WMO) Pekingissä. Mukana olivat muun muassa Japan Mahjong Organizing Committee (JMOC) ja European Mahjong Association (EMA). Kansainvälisiin sääntöihin tehtiin joitakin muutoksia vuonna 2006. Ne ovat nyt "majiangin kilpailusäännöt", joita sovelletaan kilpailuissa. Näillä kilpasäännöillä pelataan ilman rahapalkintoja. Vuonna 2007 Macaossa pelattiin ensimmäisen kerran World Series of Mahjong -maailmanmestaruusturnaus, jossa pelataan rahapalkinnoista ja käytetään omia sääntöjä. Vuoden 2008 turnauksen voittaja sai palkinnoksi 500 000 dollaria.
Pelin yleisin nimitys mahjong tulee sen kiinankielisen nimen kantoninkiinankielisestä ääntämyksestä (Jyutping: maa4 zoeng3, IPA: [mɑː²¹ t͡ɕœːŋ³³]). Mandariinikiinankielinen ääntämys on pinyinillä májiàng ja Wade-Giles järjestelmällä ma2 chiang4 (IPA: [ma̠³⁵ t͡ɕi̯ɑŋ⁵¹]).
Mahjongin pelivälineinä käytetään tiilen muotoisia pelinappuloita, joita on kiinalaisten sääntöjen mukaisessa pelissä 152 tai 158 ja modernien sääntöjen mukaisissa 144 (sama setti ilman bonustiiliä). Pelitiilet on perinteisesti tehty luusta ja bambusta. Nykyään tiilet ovat muovista, mutta ne on tehty kaksiosaisiksi niin, että varsinaisen pelitiilen takapuoli on väriltään poikkeava ja merkitsemätön "selkä" (kuten pelikorttien takapuoli). Pelisettejä valmistetaan harvemmin myös erikoismateriaaleista kuten arvometalleista.
Tiilet jaetaan maihin eli numerotiiliin (108 tiiltä), arvotiiliin eli kunnianarvoisiin (28 tiiltä) ja bonustiiliin (8 tiiltä). Numerotiilet jaetaan kolmeen maahan (kolikot, bambut ja wan), arvotiilet neljän ilmansuunnan tuuliin sekä kolmenvärisiin lohikäärmeisiin ja bonustiilet kukkiin ja vuodenaikoihin.
Tiilet edustavat "kolmea aarretta" (kiin. 三財, sāncái) eli taivaan (kiin. 天, tiān), maan (kiin. 地, dì) ja ihmisen (kiin. 人, rén) kolmijakoa. Maat edustavat ihmistä, arvotiilien ilmansuunnat maata eli tilaa, arvotiilien päätiilet taivasta eli aikaa. Bonustiilet symboloivat satunnaista onnea.
Kussakin maassa on yhdeksän erilaista tiiltä, joilla on numeroarvo 1–9. Jokaista tiiltä on neljä kappaletta.
Kolikko on kiinalainen kolikko tóng 銅.
Bambu on sadan kolikon nauha suǒ 索. Jossain vaiheessa pötkömäiset kolikkonauhat tulkittiin bambunvarsiksi.
Nimitys kirjain tulee tiilessä olevasta punaisesta kirjoitusmerkistä, joka on kiinan kielen sana wàn 萬, 10 000 eli sata sadan kolikon nauhaa. Sininen (tai musta) merkki näyttää tiilen luvun kiinalaisin numeroin 1-9. Länsimaisille pelaajille tarkoitetuissa seteissä on usein arabialaiset numerot tiilien nurkassa helpottamassa pelaamista.
Kutakin arvotiiltä on neljä kappaletta.
”Lohikäärme” on 1920-luvulla keksitty nimitys, jonka keksi mahjongin länsimaihin tuonut Joseph Babcock. Koska lännessä ei ymmärretty kiinalaisia merkkejä, keksittiin käyttää sanaa ”lohikäärme”, joka kuulosti eksoottisen kiinalaiselta. Joissain länsimaisissa seteissä tiiliin onkin kuvattu lohikäärmeitä.
Valkoinen voi olla täysin tyhjä tiili, mutta usein tiileen on piirretty kehys erottamaan valkoiset tyhjistä korvaustiilistä ja toisaalta estämään huijauksia, joissa pelaaja piirtää huomaamatta tyhjään tiileen tarvitsemansa tiilen kuvion.
Päätiilien merkityksille on annettu ainakin kaksi selitystä:
Kiinalaiset kutsuvat sarjaa vaihtoehtoisesti nimellä ”nuoli” 箭 (jiàn). Vihreä 發 (fā) on kehotus ampua, punainen 中 (zhōng) merkitsee kohteeseen osumista ja valkoinen 白 (bái) näyttää epäonnistumista.
Merkit vastaavat myös kiinalaisen keisarillisen tutkintomenetelmän tuloksia. Punainen tiili (中榜 zhōngbǎng, ”läpäisseiden lista”) näytti, että oppilas oli läpäissyt tutkinnon ja nimitetään virka-asemaan. Vihreä tiili (發財 fācái, ”vaurastuminen”) näyttää, että kokeissa menestymistä ja virka-aseman saavuttamista seuraa vauraus. Valkoinen tiili (白版 báibǎn) on muistutus nuhteettoman, lahjomattoman toiminnan tärkeydestä.
中 zhong on varhaisimmissa mahjong-peleissä ollut osana ilmansuuntaryhmää. Kiinalaisille ilmansuuntia on viisi. Viides on keskusta eli zhong ja se oli alun perin sininen kuten muutkin ilmansuunnat. On luultavasti länsimaisten markkinavoimien vaikutusta, että se irrotettiin alkuperäisestä yhteydestään ja tiilet ryhmiteltiin toisin.
Päätiilien nimi, ”kolmen aikakauden tiilet”, kertoo, että niiden on tarkoitus symboloida taivasta, joka määrää ajasta. Kolme aikakautta koostuvat kukin kolmesta 20 vuoden ajanjaksosta. Uusien virallisten sääntöjen lisäykset tuovat yhdeksän ajanjakson symboliikan entistä vahvemmin peliin.
Näitä kutsutaan yleisnimityksellä ”kukat ja vuodenajat” (花牌 huāpái – kukkatiilet). Kukkien ja vuodenaikojen lisäksi tai asemasta pelin mukana voi tulla ammatteja, kahdeksan kuolemattoman symboleja tms. esittäviä sarjoja. Kuvamotiivista huolimatta ne kaikki edustavat neljää ilmansuuntaa, mikä on olennainen tieto pistelaskuvaiheessa perinteisiä pistelaskusääntöjä käytettäessä. Uusissa säännöissä kaikki tiilet ovat samanarvoisia.
Aitokiinalaisissa peleissä on yleensä myös kaksi tiiliparia, joilla pelaamiselle on omat sääntönsä. Tavallisesti parit esittävät kissaa ja rottaa sekä vaurauden jumalaa (财神 cáishén) ja aarrepataa.
Maatiilet ovat pysyneet muuttumattomina, mutta arvotiilet ja bonustiilet ovat sallineet pelin tilaajien ja valmistajien mielikuvitukselle ja toiveille paljon liikkumavaraa. Lisäksi eri maiden mahjong-muunnelmissa kukkatiilissä on suuria eroja. Esimerkiksi vietnamilaisissa seteissä 16 numeroitua kukkatiiltä (1, 2, 3 ja 4 kaikki neljään kertaan) ja kahdeksan ylimääräistä bonustiiltä.
Pelissä käytetään kahta kuusisivuista arpakuutiota, joissa ykkönen ja nelonen on värjätty kiinalaiseen tapaan punaisiksi.
Mahjong-settiin voi kuulua joko nelisivuinen arpomisväline tai neljä pyöreää kiekkoa, joista kukin edustaa yhtä ilmansuuntaa, jonka merkki on kaiverrettu ja maalattu siihen. Näillä arvotaan istuimet ja ilmansuunnat sekä merkitään kuluvan kierroksen tuulta. Erilaisia tuuliosoittimia on paljon: kiekkoja, noppia, telineessä olevia pyöritettäviä sylintereitä ja niin edelleen.
Lisäksi pelin mukana tulee pistetikkuja tai pisteluita. Tikkujen käyttö ei ole välttämätöntä, mutta ne helpottavat tulostilanteen seuraamista, koska pisteenlasku perustuu maksuille pelaajalta toiselle. Tikkujen sijasta voi käyttää myös esimerkiksi pokeripelimerkkejä tai kynää ja paperia. Tikkuja (alun perin dominoita) on neljän tyyppisiä:
Ihmisen ja maan pisteiden värit vaihtelevat peliseteissä. Pisteet voivat olla maalattuina tikun keskelle tai sen molempiin päihin.
Tavallisesti pistearvot ovat:
Uusissa säännöissä pistelasku on uudistettu täysin, eikä pisteitä kerry yhtä paljon kuin vanhojen sääntöjen mukaan. Laskutikuille voidaan antaa esimerkiksi seuraavat arvot:
Rahasta pelattaessa tikkujen loppuminen ei lopeta peliä tikut hävinneen kohdalla, koska hän voi yksinkertaisesti ostaa toisilta pelaajilta tikkuja käyttöönsä.
Japanilaisissa seteissä on erilaiset tikut:
Nämä pistearvot pätevät modernissa japanilaissa mahjongissa. Perinteisillä säännöillä pelattaessa pistearvot ovat pienemmät.
Mahjongia on pelattu yksityiskohdiltaan vaihtelevin säännöin. Jos pelataan vanhojen sääntöjen mukaan, pitää pelaajien varmistaa ennen pelin alkua, että kaikki ovat samaa mieltä pelissä noudatettavista säännöistä. Joidenkin virallisten sääntöjen (esimerkiksi uusien kilpasääntöjen, World Series of Mahjongin sääntöjen tai Euroopan mahjong-liiton riichi-säännöt) noudattaminen eliminoi sääntöjen tulkinnanvaraisuuden.
Peliin tarvitaan neljä pelaajaa, joskin kolmen pelaajan peli onnistuu myös. Kolmella pelaajalla pelatessa toimitaan ikään kuin mukana olisi neljäskin pelaaja (tyhjä paikka nimetään tuuleksi ja muuri rakennetaan normaalisti).
Pelaajiin liittyvät toimet kiertävät aina vastapäivään, muuriin liittyvät toimet myötäpäivään. Pelin tempo voi olla miten nopea tahansa, kunhan kullakin pelaajalla on riittävästi aikaa reagoida muutoksiin. Tarvittaessa pelaaja voi pyytää hetken miettimisaikaa missä vaiheessa tahansa.
Mahjongia pelataan kierroksittain. Yksi kierros käsittää vähintään neljä ja korkeintaan 52 erää. Vaihtelu johtuu siitä, että jakajan voittaessa erän jakovuoro ei siirry järjestyksessä seuraavalle pelaajalle. Poikkeuksena on jakajan kolmastoista perättäinen erävoitto, jolloin vuoro siirtyy seuraavalle voitosta huolimatta.
Pelaajien tavoitteena on muodostaa mahdollisimman arvokas voittokäsi mahdollisimman nopeasti. Yleisimmät voittokädet muodostuvat neljästä kolmen tiilen ryhmästä ja yhdestä parista, mutta tästä kaavasta poikkeavia voittokäsiä on lukuisia. Pelaajan julistaessa voittokäden erä päättyy ja pisteet lasketaan. Säännöistä riippuen joko kaikki maksavat vain voittajalle tai hävinneet maksavat lisäksi myös toisilleen vajaiden käsiensä arvojen mukaan. Sovitun kierrosmäärän täytyttyä eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.
Mahjongia pelataan mielellään neliönmuotoisen pöydän äärellä. Neljän pelaajan keskinäiset paikat arvotaan jollakin yhteisesti sovitulla tavalla. Samoin arvotaan, kuka pelaajista on ensin jakaja eli "itätuuli". Muiden pelaajien omat tuulet määräytyvät itätuulesta vastapäivään lukien järjestyksessä etelä, länsi, pohjoinen. Pelaajien tuulilla on vaikutus pistelaskuun ja tiettyjä sääntöjä käytettäessä myös maksuihin, jolloin jakaja eli itätuuli sekä maksaa että saa pisteet kaksinkertaisina.
Tuulten nimeämisen jälkeen tiilien jako eli "muurin murtaminen" valmistellaan: tiilet käännetään pöydälle kuvapuoli alaspäin ja sekoitetaan. Kukin pelaaja rakentaa eteensä kaksi tiiltä korkean muurin tiilten kuvapuolet alaspäin. Muurin leveys on 17 tiiltä, bonustiiliä käytettäessä 18 tiiltä. Muurit järjestetään neliöksi.
Itätuuli heittää arpakuutioita ja laskee vastapäivään, itsestään aloittaen, arpakuutioiden luvun osoittaman pelaajan, josta tulee muurin murtaja.
Kiinalaiseen tapaan muuri murretaan siten, että muurin murtaja heittää arpakuutioita uudelleen ja lisää tuloksen itätuulen heittämään summaan, minkä jälkeen hän laskee edessään olevan muurin sivun oikeasta laidasta alkaen yhteissumman verran päällekkäisiä tiilipareja vasemmalle jatkaen tarvittaessa vasemmalla puolellaan istuvan muurille. Muurin murtaja nostaa kyseisen tiiliparin päällimmäisen tiilen syntyneen aukon oikealle puolelle ensimmäiseen paikkaan ja alimmaisen tiilen aukon oikealle puolelle kolmanteen paikkaan.
Japanilaiseen tapaan muurin murtaja heittää arpakuutiota uudelleen ja laskee murtamiskohdan samaan tapaan mutta vain oman heittonsa summan mukaan. Murtamiskohdasta lasketaan takaisin oikealle seitsemän tiiliparin mittainen "raunio" eli "kuollut muuri", joka irrotetaan muusta muurista erilleen. Raunion kolmas päällimmäinen tiili vasemmalta lukien käännetään paikallaan kuvapuoli ylöspäin. Tämä tiili on nimeltään dora ja sen perusteella pelaajat voivat saada lisäpisteitä.
Muurin murtamisen jälkeen pelaajat ottavat itätuulesta alkaen vastapäivään kiertäen itselleen tiiliä muurista jakokohdasta alkaen ensin kukin kaksi tiiliparia kerrallaan kolmesti. Lopuksi itätuuli ottaa itselleen ensimmäisen ja neljännen yksittäisen tiilen, loput kolme pelaajaa järjestyksessä kukin yhden. Jaon jälkeen itätuulella on 14 tiiltä ja muilla 13. Pelaajat katsovat tiilensä ja asettelevat ne eteensä haluamaansa järjestykseen niin, etteivät muut näe tiilien arvoja.
Jos bonustiilet ovat pelissä mukana, itätuuli aloittaa jaon jälkeen pelin kutsumalla kukat ja vuodenajat esiin. Tällöin kaikki pelaajat asettavat pöydälle eteensä jaossa saamansa bonustiilet kuvapuoli ylöspäin ja ottavat rauniosta käteensä korvaavat tiilet. Jos pelaaja nostaa pelin aikana muurista bonustiilen, hän asettaa sen heti pöydälle näkyviin ja korvaa sen käteensä rauniosta otetulla tiilellä.
Itätuuli aloittaa varsinaisen pelin asettamalla yhden tiilistään kuvapuoli ylöspäin pöydälle edessään olevan muurin sisäpuolelle. Tällaista kädestä poistettua tiiltä kutsutaan "heitetyksi" tai "viskatuksi". Muut pelaajat päättävät, vaativatko eli "huutavatko" sen itselleen. Tiilen voi vaatia itselleen vain, mikäli se täydentää jonkin ryhmän tai on viimeinen pelaajan tarvitsema tiili voittokäteen. Mikäli useampi pelaaja vaatii samaa tiiltä, arvokkain yhdistelmä voittaa. Chow-vaatimuksen voi tehdä vain pelivuorossa edellisen pelaajan heittämästä tiilestä. Ainoastaan viimeisimmän heitetyn tiilen voi vaatia.
Mikäli tiiltä ei vaadita, seuraavana vuorossa oleva pelaaja nostaa tiilen muurin murretusta päästä, ja voi halutessaan liittää sen käteensä. Tämän jälkeen hän heittää yhden tiilen pois kädestään, muut esittävät mahdolliset vaatimuksensa, ja niin edelleen.
Mikäli tiili vaaditaan, tiilen saanut pelaaja kääntää vaatimukseen oikeuttavan yhdistelmän tiilet kädestään esille ja liittää sen jälkeen vaaditun tiilen niiden yhteyteen. Tiiliryhmä jätetään esille, ja pelaaja heittää kädestään tiilen pois.
Näin jatketaan, kunnes joku pelaajista saa mahjongin eli voittokäden, tai muurista loppuvat tiilet (uusien sääntöjen mukaan) tai muurissa (mukaan lukien raunio) on enää 14 tiiltä (vanhojen sääntöjen mukaan). Edellisessä tilanteessa voittokäsi, joissain säännöissä myös hävinneet kädet, pisteyteytetään ja pelaajat maksavat toisilleen pisteistä riippuen.
Tiilistä kerätään erilaisia sarjoja. Mahjong on käsi, jossa on neljä sarjaa ja pari. Mahjongin saa myös tietyillä erikoiskäsillä.
Sarjat ja vaihtoehtoiset nimitykset:
Sarjan voi muodostaa kahdella tavalla: pelaamalla sen kädestä (piilosta) tai huutamalla. Kädestä pelattu peng tai gang (piilo-peng tai piilo-gang) on arvokkaampi kuin huudettu. Pelaaja voi omalla vuorollaan pelata sarjan pöytään. Koska kädestä pelattu sarja on arvokkaampi kuin huutamalla saatu, sarja merkitään kädestä pelatuksi kääntämällä yksi tiilistä sivuttain tai nurin. Pistelaskussa ei ole merkitystä, onko kädessä rakennettu sarja pelattu pöydälle vai ei.
Peng koostuu kolmesta samanlaisesta tiilestä. Se on yleisin mahjongin muodostamiseen käytetty sarja. Arvokkain peng on tehty tuulitiilistä, jossa tuuli on samalla sekä pelaajan oma tuuli että kierroksen tuuli.
Gang kostuu neljästä samanlaisesta tiilestä. Pelaajan käden tiilimäärän pitämiseksi vakiona hän nostaa gangin muodostamisen jälkeen ylimääräisen tiilen rauniosta. Tällöin voidaan myös kääntää esiin ylimääräinen dora eli kerrointa osoittava tiili. Pistelaskun helpottamiseksi erityyppiset gangit merkitään kääntämällä niiden tiiliä eri tavoin.
Jatkettu gang on pöydälle asetettu (huudettu) peng, jonka pelaaja täydentää myöhemmin nostamallaan tiilellä gangiksi. Pengin täydentäminen toisen pelaajan pois heittämällä tiilellä ei ole sallittua kaikissa säännöissä.
Huudettu gang on piilo-pengin täydentäminen gangiksi toisen pelaajan pois heittämällä tiilellä. Sarja asetetaan pöydälle ja yksi tiilistä käännetään nurinpäin osoittamaan, että gang on tehty piilossa olleen pengin avulla. Käsi täydennetään rauniosta otetulla tiilellä. Huudettu gang merkitään yhdellä nurin käännetyllä tiilellä.
Piilo-gang syntyy kun pelaaja täydentää piilo-pengin muurista nostamallaan tiilellä. Piilo-gang merkitään kahdella nurin käännetyllä tiilellä.
Gangin muodostaminen ei ole pakollista ja pelaaja voi säilyttää neljännen tiilen kädessään ilmoittamatta gangia tai heittää sen kädestään pois. Gangista saa enemmän pisteitä kuin pengistä, mutta sen muodostaminen voi olla riski etenkin riichi-säännöillä pelatessa.
Chi on suora, jossa on kolme numeroarvoltaan peräkkäistä saman maan tiiltä. Chin voi huutaa itselleen vain vasemmalla puolella eli vuorojärjestyksessä edellisenä istuvan pelaajan pois laskemasta tiilestä.
Perinteisten sääntöjen mukaan chistä ei saa pisteitä, ellei kädestä tehty mahjong ole erikoistapaus. Chitä käytetään silloin, kun halutaan voittoa (mahjong), mutta se ei ole suotavaa rahapelissä. Rahasta pelaava pelaaja pyrkii välttämään chin käyttöä, ellei hänellä ole edellytyksiä erikoiskäteen.
Kilpailusääntöjen mukaan pisteitä voi saada erilaisista chi-kokoonpanoista.
Pari eli silmät (japanilaisittain tyyny) on kaksi samaa tiiltä. Parin voi huutaa vain, kun se tarvitaan mahjongin tekemiseen.
Kun pelaaja on yhtä tiiltä vaille mahjong eli voittokäsi, hänen sanotaan kuulostelevan (eli odottavan) tiiltä (myös tenpai, kiinan kielestä 聽牌 tīngpái) tai japanilaisittain istuvan kivellä. Säännöistä riippuen pelaaja voi sitoutua pitämään kätensä samana kunnes saa voittotiilen: tällöin hän julistaa riichin (kiinasta 立直 lìzhí, "seistä suorassa") ja asettaa pöydälle lisäpanoksen. Riichivoitosta saa lisäpisteitä, muutoin pelaaja menettää panoksensa.
Vain voittotiiltä vailla oleva pelaaja voi huutaa tarvitsemansa tiilen toisen pelaajan heitettyä sen pois sanomalla mahjong, hú (胡) tai hú pái (胡牌), japanilaisittain ron (ロン). Myös itse nostetulla uudella tiilellä voittaa, tällöin japanilainen ilmoitus on tsumo (自摸). Pelaaja voi huutaa myös tiilen, jota joku pelaaja käyttää täydentääkseen pöydällä jo olevaa omaa pengiaan gangiksi. Tätä sanotaan gangin ryöstämiseksi. Tavallisesti tämän voi tehdä vain pelaajan muuttaessa avoimen pengin (pon) gangiksi (kan), mutta Kolmeentoista Orpoon myös suljetun gangin (kan) voi huutaa omaan voittokäteen[1].
Voittokäsi-ilmoituksen jälkeen pelaaja paljastaa kätensä muille pelaajille. Eri säännöissä käsitellään samaa tiiltä koskevien voittokäsi-ilmoitusten tilannetta eri tavoin: ainoastaan vuorossa seuraavana oleva pelaaja saattaa saada voiton, kaikki samalla tiilellä voittokäden saavat voivat voittaa kierroksen, tai kolmen yhtäaikaisen voittokäden tapauksessa kierros voidaan julistaa tasapeliksi.
Uusien sääntöjen mukaan voittokädessä pitää olla vähintään 8 pistettä, ja pienempiarvoisen voittokäden ilmoittava pelaaja joutuu maksamaan muille sakkoja. Tällaisen virheen jälkeen pelaajan käsi on kuollut: pelaaja nostaa vuorollaan uuden tiilen ja heittää sen heti pois. Kuollutta kättä ei voi muuttaa eikä julistaa voittokädeksi vaikka pelaaja sattuisikin nostamaan käden arvoa korottavan tiilen. Japanilaisten riichi-sääntöjen mukaan voittokättä ei saa ilmoittaa valmiiksi, ellei se täytä ainakin yhtä yaku-ehtoa. Säännön rikkominen johtaa voiton mitätöimiseen ja sakkomaksuihin. Vaatimus voittokäden minimipistearvosta tai yakusta vähentää onnen merkitystä pelissä ja tekee arvokkaiden käsien tavoittelusta kannattavampaa, mikä tilastollisesti hidastaa yksittäisiä kierroksia mutta vähentää niiden määrää ja monipuolistaa peliä.
Kun ilmoitettu voittokäsi on todettu sääntöjen mukaiseksi, se pisteytetään. Kierroksen hävinneet pelaajat maksavat voittajalle, joidenkin sääntöjen mukaan myös toisilleen käsiensä arvojen perusteella.
Erä päättyy pelaajan voittoon tai tiilten loppuessa ilman voittokäsiä tasapeliin. Modernien kilpailusääntöjen mukaan pelattaessa tasapelitilanteessa tempaissa olleet pelaajat (joilla on yhtä tiiltä vaille valmis voittokäsi) saavat ilman tempaita jääneiltä pienen määrän pisteitä.
Vanhojen sääntöjen mukaan itätuulen eli jakajan voittaessa erän pelataan seuraava erä samoilla tuulilla kunnes joku toinen pelaaja voittaa tai jakaja saa kolmannentoista perättäisen voittonsa. Muutoin jakovuoro eli itätuuli siirtyy vastapäivään edellisen kierroksen etelätuulelle. Kun kukin pelaaja on ollut vuorollaan itätuuli, pelin tuuli vaihtuu itätuulesta etelätuuleksi, myöhemmin etelätuulesta länsituuleksi ja lopulta pohjoistuuleksi. Pelin tuulen vaihtuessa pelin itätuulena aloittanut on jälleen itätuuli.
Uusien sääntöjen mukaan peli koostuu neljästä kierroksesta (itä, etelä, länsi ja pohjoinen), jotka kukin sisältävät neljä erää (itä, etelä, länsi ja pohjoinen). Voittajan tuuli ei vaikuta pelattavien erien (16) määrään. Kilpasäännöissä pelin pituutta rajoittaa aina myös aikaraja, yleensä 2-2,5 tuntia. Kun aika loppuu, peli loppuu välittömästi.
Pistelasku muodostuu peruspisteiden laskemisesta ja kerrannaisten selvittämisestä. Joissain säännöissä vain voittaja saa pisteitä, toisissa muutkin voivat saada pisteitä pengeista ja gangeista. Peruspisteet kerrotaan kerrannaisilla. Peliin voidaan sopia maksimipistemäärä, jonka yhdellä kädellä voi saavuttaa.
Pisteet mahjongin tekijälle voitosta:
Pisteet yhdistelmistä
Kaikille yhteiset kerrannaiset
Mahjongin tekijän kerrannaiset
Mahjongin voi suorittaa rakentamalla erikoiskäsiä (jap. Yakuman), joilla mahjongin tekeminen tuottaa enimmäispisteet. Yleensä erikoiskäsien saaminen on hankalaa ja majiangmestari saattaa pelata ikänsä näkemättä kaikkia määriteltyjä erikoiskäsiä. Erikoiskäsissä peng voi olla myös gang.
Erikoiskädet, joissa ei tarvitse sarjoja
Bonustiiliä ei tavata käyttää pelin strategiapuoleen vakavasti suhtautuvien parissa, sillä ne lisäävät satunnaisen onnen merkitystä – yksi onnekas kukkatiili voi antaa saman bonuksen kuin tarkkaan rakennettu erikoiskäsi. Paikoin Kauko-Itää suhtautuminen on päinvastainen ja bonus- ja jokeritiiliä on pelissä runsaasti, jopa 32 kappaletta.
Yksi bonustiili lisää peruspisteitä neljällä.
Jos bonustiili edustaa pelaajan tuulta tai pelierän tuulta, pelaaja saa yhden kertoimen. Bonustiilen ollessa sekä pelaajan oma että pelin tuuli pelaaja saa kaksi kerrointa. Onnekas pelaaja voi siis saada kolminkertaiset pisteet, vaikkei rakentanutkaan majiangia.
Pisteitä saa alkuperäisen 440 yhdistelmän sijasta 81 yhdistelmästä. Voittavassa kädessä voi olla useampia pisteisiin oikeuttavia yhdistelmiä. Pisteenlaskua mutkistaa se, että osa yhdistelmistä sisältää implisiittisesti toisensa, eikä niitä silloin saa laskea samasta kädestä.
Ainoastaan voittajan pisteet lasketaan. Voittokädessä on oltava vähintään kahdeksan pistettä, eikä bonustiilistä saatavia pisteitä saa laskea tässä vaiheessa vielä mukaan.
Voittajan käden yhdistelmien pisteet ja mahdolliset bonuspisteet lasketaan yhteen.
Jos voittava tiili tuli muurista, 8 pistettä lisätään peruspisteisiin ja häviäjät maksavat kukin yhteenlasketun pistemäärän voittajalle.
Jos voittava tiili on toisen pelaajan poisheittämä, muut pelaajat maksavat voittajalle 8 pistettä kukin. Lisäksi tiilen poisheittänyt pelaaja maksaa voittajalle peruspisteet.
Jos pelaaja on ilmoittanut tekevänsä mahjongin, mutta hänen pisteensä eivät riitä, hän joutuu maksamaan sakkona 10 pistettä kullekin muista pelaajista sekä pelin lopussa voittajalle normaalisti.
Yhdistelmät jaetaan 12 ryhmään niistä annettavien pisteiden mukaan seuraavasti:
1 piste
2 pistettä
4 pistettä
6 pistettä
8 pistettä
12 pistettä
16 pistettä
24 pistettä
32 pistettä
48 pistettä
64 pistettä
88 pistettä
Kiinalaisten sääntöjen mukaan pelattaessa tuurilla on suurempi merkitys pelaajien menestykseen. Esimerkiksi onnekkaasti sattuneet bonustiilet voivat moninkertaistaa heikonkin voittokäden arvon. Lisäksi erikoiskäsien tavoitteleminen on erittäin riskialtista, koska niistä ei keskeneräisinä tyypillisesti saa juuri lainkaan pisteitä, ja muut pelaajat voivat keskeyttää pelin heikolla voittokädellä.
Modernit japanilaiset säännöt vähentävät tuurin merkitystä kiinalaisiin sääntöihin verrattuna ja ovat käytössä sellaisenaan tai muunneltuina uhkapelissä ja kilpailuissa. Tärkein ero on se, ettei mahjong ole sallittu, ellei kädessä ole ainakin yksi kerrannainen (jap. yaku). Kerrannaisen voi saada rakentamalla erikoiskäden, tai julistamalla "riichi" eli olevansa yhden tiilen päässä mahjongista, jolloin pöydälle asetetaan pistemerkki. Riichin jälkeen pelaaja ei saa enää muuttaa kätensä kokoonpanoa, vaan joutuu hylkäämään muurista saamansa tiilet ellei saa niillä voittokättä tai muuta pengiä (pon) gangiksi (kan) muuttamatta odotettavia tiilejä.. Riichin toteutuessa pelaajan käsi on yhden ylimääräisen kerrannaisen arvokkaampi. Toinen ja tavoitellumpi lisäarvo käteen voi tulla seuraavasti: jokaisella kierroksella muurin "kuolleesta" osasta käännetään tietty tiili avoimeksi osoittamaan kierroskohtaista bonustiiltä (dora). Voittokäsi saa yhden ylimääräisen kertoimen jokaista siinä olevaa doraa kohden. Jokaista kierroksen aikana syntyvää kania (nelikkoa) kohden käännetään uusi doramerkki. Riichatun käden voittaessa käännetään esiin myös doramerkkien alla olevat tiilet, uradora, mikä voi korottaa muutoin heikonkin voittokäden arvoa huikeasti.
Kiinalaisissa säännöissä riichiä vastaavan voittojulistuksen voi yleensä tehdä vain pelin ensimmäisen kierroksen aikana.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.