Myöhäiskantasuomi
itämerensuomalaisten kielten rekonstruoitu kantakieli / From Wikipedia, the free encyclopedia
Myöhäiskantasuomi on itämerensuomalaisten kielten rekonstruoitu kantakieli. Aiemmin sen katsottiin haarautuneen kantasaamen kanssa varhaiskantasuomesta mahdollisesti yli vuosituhat ennen ajanlaskun alkua.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tulisi käyttää lähteenä hiljattaisia kokonaisesityksiä. Nyt on käytetty lähteitä hajanaisesti ja epätasaisesti. |
Varhaiskantasuomea, keskikantasuomea ja myöhäiskantasuomea pidetään kantasuomen kielen eri kehitysvaiheina.[1]
2000-luvun tutkimuksessa varhaiskantasuomen käsitteestä on lähes kokonaan luovuttu. Professorit Riho Grünthal ja Tuomas Huumo ovat todenneet, että suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna varhaisista, koko uralilaista kielikuntaa rajatummista aikatasoista voitaisiin pikemminkin puhua varhaiskantasuomen sijaan esi-itämerensuomalaisena tahi länsiuralilaisena vaiheena. Näin itämerensuomea voitaisiin verrata sekä mordvalaisiin sekä saamelaisiin kieliin.[2]
Germaanisten lainasanojen perusteella myöhäiskantasuomen on päätelty hajautuneen itämerensuomalaisten kielten kantamuotoihin ajanlaskun alun jälkeen.[3] Vuosina 200–500 myöhäiskantasuomi otti paljon lainasanoja keskiskandinaavin kielestä.[3] Kantamuotoihin hajautuminen tapahtui Valter Langin mukaan eteläviroa lukuun ottamatta ensimmäisellä vuosituhannella ajanlaskun jälkeen.[4] Myöhäiskantasuomen murteista kehittyivät siis itämerensuomalaiset kielet, muun muassa viro, suomi, eteläviro, liivi ja karjala.[4] Myöhäiskantasuomen murteet kehittyivät varsinaisesti näiksi kieliksi viikinkiajalla ja sen jälkeen.[4] Ainoa poikkeus tästä on siis eteläviro, joka erosi muista keilistä jo aikaisemmin, ehkä jo ajanlaskun alussa.[4] Sitä perustellaan äänneopillisilla ja muoto-opillisilla seikoilla.[5] On kuitenkin otettava huomioon, että viro ja eteläviro ovat lähentyneet myöhemmin, koska niiden puhuma-alat ovat vieretysten, ja näin ollen niiden puhujat äidinkielineen ovat saaneet vaikutteita toisiltaan.[5]
Myöhäiskantasuomen puhuma-ajasta on suhteellisen vähän aikaa, ja voi olla, että esimerkiksi suomen ja viron puhujat ymmärtäisivät nykyisin toisiaan paremmin, ellei molempiin kieliin olisi keskiajalla vaikuttanut kaksi eri germaanista kieltä, suomeen ruotsin kieli ja viroon saksan kieli.[4]