Na-dené-kielet
From Wikipedia, the free encyclopedia
Na-dené-kielet (myös na-dene, nadene) on eräs Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden kielten muodostamista kielikunnista. Suurin Na-dene kielten ryhmä on athabaskakielet, johon kuuluvat muun muassa pohjoisen dogribit ja chippewat sekä etelän apassit ja navajot.
Na-dené-kielten puhujat ovat Joseph Greenbergin kiistellyn luokittelun yksi kolmesta suuresta Amerikan alkuperäisasukasryhmistä, joista muut ovat amerintiaanit ja eskimot. Teorian mukaan nadene-intiaanit olisivat saapuneet Amerikkaan myöhemmin kuin amerintiaanit, joita ovat muun muassa algonkin- ja uto-asteekkilaisiin kieliin kuuluvat heimot. Pohjoiset nadene-ryhmän intiaanit elivät subarktisessa kulttuuripiirissä ja harjoittivat muun muassa karibun metsästystä ja kalastusta. Elinkeinot vaihtelivat jonkun verran alueesta toiseen. Monilla alueilla ihmiset asuivat pienissä muutaman perheen kylissä, ja kokoontuivat suuremmiksi yksiköiksi vuosikierron mukaan esimerkiksi karibun metsästykseen. Varsinaista päällikköä näillä ei ollut. Asumuksena oli useimmiten maja, joka oli kartiomainen kota tai joskus kupolimainen vigvami. Joskus asumus oli kaivettu osin maan alle ja/tai seinät peitetty turpeella. Jotkut heimot asuivat satulakattoisissa, salvaamattomista hirsistä tehdyissä pitkulaisissa asumuksissa. Kanadan ja Alaskan vuoristossa kalarikkaiden jokien varsilla oli kiinteämpää asutusta, jossa klaanilla saattoi olla päällikkö henkivartijoineen. Ylimystö koostui tällöin rikkaan päällikön sukulaisista.
Na-dene-intiaanien elämäntapa oli ikivanha, myöhäispaleoliittisen perinteen mukainen.[1][2][3] Uskontona oli šamanismi.
Na-dené-kielten on toisinaan esitetty muodostavan dene-jeniseiläisten kielten kielikunnan yhdessä Siperiassa puhuttavien jeniseiläiskielien kanssa.