No wave
musiikin tyylisuunta From Wikipedia, the free encyclopedia
musiikin tyylisuunta From Wikipedia, the free encyclopedia
No wave oli kokeellisen musiikin genre, sekä taidesuuntaus, joka syntyi 1970-luvun lopulla New Yorkissa Yhdysvalloissa. No wave -termi oli sanaleikki, joka pilkkasi uuden aallon (engl. new wave) musiikkia. No wave oli vastareaktio kaupalliselle rock-musiikille.
| No wave | |
|---|---|
| Alkuperä | konkreettinen musiikki, punk, industrial |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1978–1981 |
| Tyypillisiä soittimia |
efektipedaalit, nauhasilmukat |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
noise rock |
No wave oli epäkaupallista kokeellista musiikkia, joka otti vaikutteita muun muassa punkista, konkreettisesta musiikista, dadasta, futurismista ja fluxuksesta.
Vuonna 1978 julkaistua, englantilaisen Brian Enon tuottamaa kokoelmalevyä No New York pidetään tyylisuunnan keskeisenä merkkipaaluna. Kokoelma esitteli useita no wave -artisteja, kuten DNA, Lydia Lunch ja James Chance and the Contortions.[1]
Musiikkigenren lisäksi no wave -liikkeellä oli merkittävä vaikutus myös amerikkalaiseen indie-elokuvaan (no wave -elokuva), muotiin ja kuvataiteeseen. Tunnettuja no wave -liikkeeseen yhdistettyjä elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi Amos Poe, Vincent Gallo, Jim Jarmusch, Vivienne Dick, Nick Zedd ja Richard Kern. No wave -elokuvat tehtiin usein pienellä tiimillä ja tuotantokalustolla. Elokuvien näyttelijöinä esiintyi tyypillisesti ensikertalaisia ja paikallisia muusikoita. No wave oli lyhytikäinen mutta vaikutusvaltainen liike taiteilijoiden keskuudessa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
