kielen kirjoitussäännöstö From Wikipedia, the free encyclopedia
Oikeinkirjoitus eli ortografia on kielen kirjoitussäännöstö. Oikeinkirjoitus kattaa sekä sanojen kirjoittamisen että välimerkkien käytön, kuten suomen pilkkusäännöt.
Suurin osa maailman kielien oikeinkirjoitusjärjestelmistä on äännepohjaisia, eli kirjoitetun kielen yksiköt vastaavat puhutun kielen äänteitä tavalla tai toisella. Ankaran foneemiperiaatteen mukaan kielen olisi noudatettava ihannetta ”luetaan niin kuin kirjoitetaan” eli jokaista kielen merkityksellistä äännettä (eli foneemia) vastaa täsmälleen yksi kirjain tai grafeemi. Tämäkään määritelmä ei ole yksiselitteinen – usein on vaikeaa rajata merkityksellisten foneemien joukkoa (joka usein vielä vaihtelee murteesta toiseen) tai edes kielen grafeemien joukkoa, varsinkin, jos ne koostuvat useammasta merkistä –, ja kaikkien luonnollisten kielten ortografia poikkeaa tästä vaihtelevin määrin. Lisäksi useimpien muinaiskulttuurien kielet, kuten muinaisegypti, sekä kaukoaasialaiset nykykielet, kuten japani ja kiina, käyttävät osittain toisenlaista järjestelmää: monien sanojen kirjoitusmuoto on ennen kaikkea esittävä eli symbolinen pikemmin kuin äänteisiin perustuva.
Ääntämiseen perustuvassa ortografiassa taistelee vallasta kolme pääperiaatetta:
Suomen kielen oikeinkirjoitus on Suomessa yleisimmin opiskeltuihin muihin kieliin (saksaan, ruotsiin ja erityisesti englantiin ja ranskaan) verrattuna sangen uskollinen foneemiperiaatteelle. Tämän ansiosta sen oppiminen on suhteellisen helppoa ja suomenkielisessä kouluopetuksessa voidaan melko nopeasti siirtyä kirjoituksen opettelemisesta korkeamman asteen tehtäviin. Suomen kielen oikeinkirjoitus on syntynyt ennen kaikkea latinalaisen, ruotsalaisen ja saksalaisen oikeinkirjoituksen pohjalta.[1] Periaatteena on, että sama foneemi kirjoitetaan aina samalla kirjaimella, että sama kirjain tarkoittaa aina samaa foneemia ja että pitkä vokaali ja geminaatta eli kaksoiskonsonantti erotetaan lyhyestä vokaalista ja yksittäiskonsonantista kahdentamalla kirjain. Tästä on kuitenkin eräitä poikkeuksia.
Merkittävin ja tunnetuin poikkeus on ŋ-äänne (”äng”), joka on eri foneemi kuin /n/, mutta jolla ei ole aakkostossa omaa kirjaintaan. Äänne kirjoitetaan eri tapauksissa joko n- tai g-kirjaimella: lyhyt /ŋ/ sanassa keŋkä kirjoitetaan ”kenkä”, kun taas pitkä /ŋ/ taivutusmuodossa keŋŋän kirjoitetaan ”kengän”. Poikkeuksia ja lisäsääntöjä on erityisesti lainasanoissa: eŋlanti kirjoitetaan ”englanti”, maŋneetti kirjoitetaan ”magneetti”, koŋgestio kirjoitetaan ”kongestio” jne. Jukka Korpela on ehdottanut, että ŋ-äännettä alettaisiin merkitä espanjan kielessä esiintyvällä ñ-kirjaimella; tosin se ei espanjassa tarkoita ŋ-äännettä vaan liudentunutta n:ää.
Osittainen lista muista (osin kiistanalaisista) poikkeuksista:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.