Oikeusjärjestys
From Wikipedia, the free encyclopedia
Oikeusjärjestys on tietyllä hetkellä voimassa olevien oikeusnormien kokonaisuus.[1] Oikeusjärjestys määrittää vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen pelisäännöt, eli sen, miten yksittäisten oikeussubjektien oikeudet ja velvollisuudet, viranomaisten toimivalta- ja vastuuperusteet sekä niukat aineelliset resurssit ovat jakautuneet yhteiskunnassa.[2] Maailmassa on useita rinnakkaisia oikeusjärjestyksiä, joilla on kaikilla omat paikallisista oloista, historiasta ja kulttuuriperinteestä juontuvat ominaisuutensa ja erityispiirteensä.[3]
Oikeusjärjestysten kytkentä valtioihin tekee oikeusjärjestyksistä leimallisesti kansallisia järjestelmiä.[3] Kansallinen oikeusjärjestys koostuu lainsäätäjän, tuomioistuinten ja muiden lakia soveltavien viranomaisten tekemien päätösten tuloksena syntyneistä oikeusnormeista.[2] Muuntyyppisiä oikeusjärjestyksiä ovat esimerkiksi kansainvälinen oikeus, Euroopan unionin oikeus sekä uskonnolliset oikeusjärjestykset, kuten kanoninen oikeus.[4]
Oikeusjärjestykset ovat usein hierarkkisia siten, että osa oikeusnormeista on sijoitettu ylemmälle tasolle kuin muut.[5] Oikeusjärjestyksen normit voidaan jaotella aineelliseen oikeuteen ja menettelylliseen oikeuteen.[6]
Oikeusjärjestys on yhteiskunnallinen valtajärjestys, joka kuvastaa aina kulloinkin vallitsevia yhteiskunnallisia valtasuhteita. Oikeusjärjestys on siis ns. "jäädytettyä politiikkaa".[7][2]