Pieni jääkausi
kylmä kausi pohjoisella pallonpuoliskolla 1450–1850 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pieni jääkausi tai pikku jääkausi oli viileä ajanjakso etenkin Euroopassa noin vuosien 1400–1900 välisenä aikana.[1] Euroopassa oli tuolloin useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli kaksi tai kolme astetta normaalia alempi. Kaikkein kylmintä aikaa Euroopassa oli 1690-luvulla.[2] Pohjois-Amerikassa kylmintä oli 1800-luvulla, Aasian itäosissa 1600-luvulta 1700-luvun lopulle, tropiikissa 1500-luvulta 1800-luvulle ja eteläisellä pallonpuoliskolla arviolta 1500–1600-luvuilla.[1]
Viileneminen näkyi vain talvilämpötiloissa. Euroopan talvien keskilämpötila oli kauden aikana arviolta noin asteen matalampi kuin 1900-luvun alussa. Ajanjakson kesälämpötiloissa ei ole havaittu suuria muutoksia, mikä nähdään esimerkiksi Burgundin viinialueen sadonkorjuutilastoista, jotka kertovat kasvukausien lämpötiloista.[1] Pienen jääkauden aikana oli myös lämpimiä kausia.[2]
Koska lämpötilatietoja ei ole riittävästi saatavilla, ei tiedetä, oliko pienen jääkauden aikainen ilmaston viilentyminen globaali vai vain paikallinen ilmiö. Joidenkin tutkijoiden mukaan pieni jääkausi oli vain paikallinen ilmiö, mutta toisten tutkijoiden mukaan kyseessä oli maapallon ilmaston luonnollinen vaihtelu lämpimästä kaudesta viileään kauteen ja takaisin lämpimään. Pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla oli joka tapauksessa monin paikoin keskimäärin kylmempää kuin edeltäneellä keskiajan lämpimällä kaudella tai 1900-luvun alussa. Laaksojäätiköt etenivät eri puolilla maapalloa, kuten Norjassa ja Alpeilla. Lontoon läpi virtaava Thames-joki oli melko säännöllisesti jäässä toisinaan jopa kuukausien ajan. Thamesin jäätyminen johti Frost Fair -markkinatradition syntyyn, jossa joen jäälle pystytettiin markkinakojuja, ja alueella saattoi olla samanaikaisesti tuhansiakin ihmisiä.[1]
Pienen jääkauden ilmastoon on esitetty erilaisia syitä, kuten Auringon aktiivisuuden muutokset sekä maapallon ilmastoon vaikuttavien tekijöiden sykliset vaihtelut.[1] Yhtenä selityksenä on pidetty muutoksia ilmakehän virtausjärjestelmässä, mitä osoittavat Pohjois-Atlantin oskillaation muutokset.[3]