Pietari (Unkari)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Pietari I Orseolo (Péter Orseolo, noin 1011–1050) oli Unkarin kuningas vuosina 1038–1041 ja 1044–1046. Venetsialaisen Orseolon suvun vesa Pietari seurasi vallassa enoaan Tapani I:tä, ja pyrki tämän tavoin edistämään kristinuskoa. Pakanat nousivat kuitenkin kapinaan ja syrjäyttivät Pietarin kahdesti.[1] Pietarin epäsuosiota lisäsi se, että hän oli Tapanin sisaren ja venetsialaisen ylimyksen poika, ja häntä pidettiin liiaksi italialaismielisenä. Kun hänet syöstiin vallasta 1041, kuninkaaksi nousi Sámuel Aba, Tapanin lanko. Pietari kaappasi vallan takaisin itselleen Saksan kuninkaan Henrik III:n avulla. Saksalaisiin turvautumista pidettiin maanpetoksena ja Unkarin itsenäisyyden vaarantamisena, ja Pietari syöstiin uudelleen vallasta vuonna 1046.[2]
Pietarin valtaannoususta alkoivat Unkarin vallanperimyssodat. Unkarissa ei ollut selvää kruununperimysjärjestystä; hallitsijan piti kuulua johonkin Árpádin suvun haaraan, mutta perijä saattoi olla suvun vanhin mies, edellisen kuninkaan vanhin eloonjäänyt poika, pystyvin hallitsija tai vaaleilla valittu pätevien ehdokkaiden joukosta. Kukin vallantavoittelija julisti yleensä käytettäväksi itselleen sopivimman säännöstön.[3]