Pohjois-Amerikan arkaaisen kulttuurin alueet
From Wikipedia, the free encyclopedia
Pohjois-Amerikan arkaaisen kulttuurin alueet: Pohjois-Amerikan kivikautisella pitkällä jääkauden jälkeisellä arkaaisella ajalla tapahtui kulttuurien alueellinen eriytyminen[1]. Tämä näkyi monenlaisena keihäänkärkityyppinä. Lounaan aavikkokulttuuri oli syntynyt jo paleointiaanien aikana, samoin Columbian ylätasangolle tyypillinen kulttuuri. Pohjois-Amerikan arkaainen kulttuuri tunnetaan vain osittain ja säilyneet jäänteet ovat monestikin keihäänkärkiä ja muuta kovaa materiaalia. Joillain alueilla arkaainen kausi tunnetaan jopa huonommin kuin aiempi paleointiaanien kausi. Varsinkin kaakossa lämmin, kostea ilmasto on monestikin mädättänyt kasvikuidusta, puusta, puunkuoresta, luusta ja nahasta tehdyt tarve-esineet.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli on huonosti jäsennelty. Määritelmä on huono. Viitteiden muotoilu. |
Joka tapauksessa jo paleointiaanien aikana näkynyt kulttuurien eriytyminen näkyi selvästi. Suurin syy kulttuurien eriytymiseen oli erilaisista elinympäristöistä johtuvat erilaiset elinkeinot. Toisaalta heimojen paikoillaan pysyminen edisti erilaisten kulttuurien syntyä. Arkaaisellakin kaudella esiintyi kauppaa, muttei niin paljon kuin myöhemmällä jälkiarkaaisella ajalla. Yhdysvaltain kaakkoinen ja lounaisalue olivat tiheästi asuttuja, koska olivat riista- ja muuten ravintorikkaita, vaikka muuten erilaisia[2]. Tällöin näille seuduille syntyi kiinteämpää asutusta helpommin.
Tyynenmeren rannikon arkaaiset kulttuurit olivat karkeasti sanoen Kalifornian kulttuuripiiri ja Seattlen seudun luoteisrannikon kulttuuri, joka pohjautui lähinnä meripyyntiin. Muut kulttuurit voidaan jakaa Kalliovuorten ylänköjen kulttuureihin, lounaan aavikkokulttuureihin mm. Cochiseen edeltäjineen, Mississipin länsipuolisiin Suurten tasankojen preeriakulttuureihin ja itäisen metsän kulttuureihin. Itäisen metsän kulttuuri jakautui taas muun muassa Mississippiin, Atlantin rannikkoon, ja Suuriin järviin. Atlantin rannikko voidaan edelleen jakaa moneen lohkoon, muun muassa koillisrannikkoon. Yhdysvaltain Atlantin keskirannikkoon liittyi Lamoka Laken karibunpyyntikulttuuri[3] Suurilla järvillä kalastettiin, niiden läheisyydessä metsästettiin karibua ja louhittiin lopulta kupariakin. Kanadassa kukoisti subarktinen karibun pyyntikulttuuri, josta on säilynyt arkaaiselta ajalta vain vähän tietoja. Noin 4000 eaa. Pohjois-Kanadaan ilmestyi Yhdysvaltain itäosien metsistä arkaaisia metsäintiaaneja, kun ilmasto lämpeni ja tundra metsittyi[4]. Tämä perinne päättyi noin 2000 eaa., jolloin tundra ja arktinen kulttuuripiiri levisivät pohjoisimpaan Kanadaan metsän hävitessä[4]. Noin 2500 eaa. Kanadan pohjoisosiin levisi jousipyssy joka syrjäytti keihäslingon[5]. Atlantin rannikon Koillisalueen punamaalikulttuuri, Newfoundland ja Maritime archaic -kulttuuri olivat toisilleen läheisiä.