Pohjois-Karjalan lääni
Suomen entinen lääni / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pohjois-Karjalan lääni (ruots. Norra Karelens län) syntyi vuonna 1960 lääniuudistuksessa, kun Kuopion läänin itäosat erotettiin omaksi läänikseen.[1] Läänin pääkaupunki oli Joensuu.
Pohjois-Karjalan lääni | |
---|---|
vaakuna |
sijainti |
Pääkaupunki | Joensuu |
Viimeinen maaherra | Hannu Tenhiälä |
Historialliset maakunnat | Karjala |
Pinta-ala ilman merialueita |
21 585 km² 6:nneksi suurin 1993 |
– maa | 17 782 km² |
– sisävesi | 3 803 km² |
Väkiluku |
177 893 11:nneksi suurin 1993 |
Väestötiheys | 10,0 as./km² |
Infobox OK |
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Pohjois-Karjalan lääni sulautui yhdessä Kuopion läänin ja Mikkelin läänin pääosan kanssa uudeksi Itä-Suomen lääniksi. Pohjois-Karjalan maakunnan alue oli identtinen entisen Pohjois-Karjalan läänin kanssa vuoteen 2021 asti, kun Heinävesi siirtyi siihen Etelä-Savon maakunnasta. Läänissä oli sen lakkautusvuonna 1997 kaikkiaan 19 kuntaa, joista viisi oli kaupunkeja (Joensuu, Kitee, Lieksa, Nurmes ja Outokumpu). Pohjois-Karjalan lääni oli lakkautushetkellä väkiluvultaan Manner-Suomen pienin lääni.
Pohjoiskarjalalaisten autojen rekisterikilvet alkoivat S-kirjaimella.[2]