Mikkelin lääni
Suomen lääni vuosina 1831–1997 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Mikkelin lääni (ruots. S:t Michels län) oli 1831–1997 toiminut entinen Suomen lääni. Mikkelin lääni oli Suomen runsasjärvisin; yli neljännes läänin pinta-alasta oli vesialuetta. Lääni muodostettiin vuonna 1831 yhdistämällä osia Kymenkartanon läänistä ja Savon ja Karjalan läänistä[1].
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Mikkelin lääni | |
---|---|
sijainti | |
Pääkaupunki | Mikkeli |
Viimeinen maaherra | Juhani Kortesalmi |
Historialliset maakunnat | Savo, Häme, Karjala |
Pinta-ala ilman merialueita |
21 628 km² 5:nneksi suurin 1993 |
– maa | 16 321 km² |
– sisävesi | 5 305 km² |
Väkiluku |
207 967 9:nneksi suurin 1993 |
Väestötiheys | 12,7 as./km² |
Infobox OK |
Läänin lakkauttaminen vuonna 1997 oli osa maakuntauudistusta. Vuonna 1993 aloitetussa, täyteen kuntaitsehallintoon tähdänneessä uudistuksessa Suomeen perustettiin uudet maakunnat, jotka ovat kunnallishallinnon seutukaavaliitoista juontuvia kunnallisia seutukaava- ja hankeyhteistyöelimiä. Mikkelin läänin kaupungit ja kunnat tulivat pääsääntöisesti kuulumaan Etelä-Savon maakuntaan. Läänin läntisimmät kunnat Hartola, Heinola ja Sysmä liitettiin Päijät-Hämeen maakuntaan. Mikkelin lääni oli Manner-Suomen silloisista lääneistä ainoa, jossa ei ollut omaa yliopistoa. Tosin Joensuun yliopistolla oli kampus Savonlinnassa.